Bind-it-all ohjeet
Tässäpä tulee vaihteeksi vähän ohjeistusta. Bind-it-allista tällä kertaa.
Bind-it-all in piskuinen mutta siinä on potkua kuin muulissa. Ennen aloittamista vedetään koneen perässä oleva jalka ulos – se pitää koneen vakaampana. Säilytyksen ajaksi sen voi taas työntää koneen alle.
Koneen sivussa on pieni vipu, josta säädetään sen mukaan millaisia sivuja leikataan.
A. Vapaalla kädellä leikatessa (tai oikeastaan silmämääräisesti leikatessa) käytetään tätä kohtaa. Silloin paperin tai kartongin voi asettaa leikkauskoloseen mihin kohtaan vain.
B. Jatkuva leikkaus. Tätä käytetään kun leikataan yli 7,5 cm levyisiä sivuja. Silloin leikataan ensin koneen leveydeltä kertaalleen, sitten toisella kerralla toiseksi viimeinen leikkausreikä laitetaan koneen vivussa olevaan pieneen nipukkaan, joka mahtuu leikkausreikään ja takaa sen, että muut leikkauskerrat tuottavat reikiä samanlaisin välein koko ajan.
C. Kannet. Tätä asetusta käytetään kun leikataan reiät kanteen, joka on leveämpi kuin sisäsivut.
D. Sisäsivut. Tätä asetusta käytetään kun sisäsivut on leikattu kansia kapeammiksi.
Teen tässä pikkuista kirjaa, joka on sen verran kapea, ettei ole väliä minkä asetuksen koneen sivusta laittaa. Sivut kun eivät yletä sinne reunaan asti kuitenkaan. Asetin nipun sivuja silmämääräisesti keskelle konetta ja sitten vain painetaan hantaakista ja leikataan reiät.
Näin. Tämä toistetaan niin monta kertaa että kaikki sivut on reijitetty.
Kannet tähän pikkukirjaan päällystin paksusta pahvista. Kannet on vähän leveämmät kuin sisäsivut mutta kansikin on vielä niin kapea, että se mahtuu koneeseen ihan vain silmäpelillä. Koneessa on keskikohta merkattu, joten sitä voi käyttää apuna. Kone leikkaa paksun pahvinkin helposti.
Kierteitä tarvitaan niin monta “koukkua” kun on reikiä kirjassa. Tässä siis 6. Kierteet leikattaan metallilankaleikkureilla sopivan mittaiseksi.
Sitten sivut ja kannet laitetaan kierteeseen. Ne on hyvä laittaa seuraavassa järjestyksessä: Ensin takakansi, sitten etukansi (kansien oikeat puolet on vastakkain) ja lopuksi sivut. Tässä järjestyksessä kierteiden saumakohta jää takakannen sisäpuolelle.
Seuraavaksi valitaan kierteiden laittamista varten sopivan kokoinen “kierreavain”. Tämä tulee koneen mukana. Nipusta valitaan oikea koko, tässä käytin puolen tuuman kierrettä. Kierteiden paksuudet on selvästi merkattu “avaimiin” mutta jos joskus sattuu kierteiden pätkiä pyörimään nurkissa, etkä tiedä minkä paksuisia ne on, ne voi asettaa “avaimessa” olevan kuvan päälle ja etsiä siten oikean koon.
“Kierreavain” asetaan nyt kierteiden sulkemisvälikköön koneessa ja pyöritetään sen reunassa olevasta ruuvista, kunnes välikkö on napakka avaimen ollessa sen välissä.
Kun kierteidensulkemisvälikkö on asetettu oikean levyiseksi, kirja asetetaan välikköön kierteet edellä.
Kirjasta pidetään toisella kädellä kiinni ja painetaan koneen hantakista kunnes kierteet sulkeutuvat. Sormet kannattaa pitää väliköstä pois, ettei ne liiskaannu.
Tadaa!
Ja tällainen pikku-söpöläinen siitä tuli.
Tässä näkyy vielä (just ja just) miten kierteiden saumakohta jää takakannen sisäpuolelle.
Aika ajoin on hyvä muistaa tyhjentää koneen sivussa oleva roskis.
Tarttumaton alusta
Tarttumaton alusta on loistava kun työstetään jotain kuumaa, kuten kuumaliimaa, kutistemuovia tai embossataan. Siihen ei tartu työstettävät jutut kiinni. Alustan alle kuitenkin kannattaa laittaa vielä vaikka vanha lehti suojaamaan pöytää, ettei se kärähdä. Alusta itse kestää n. 260 astetta kuumuutta.
Alusta on 18 x 23 cm. Sillä voi tehdä myös paljon muutakin.
Se toimii loistavana leimailualustana koska musteet eivät jää siihen kiinni. Pysyy työpöytäkin sitten siistinä. Tässä värjään tagiä Distress ink -musteilla. Voi sukia mustetta ihan ronskisti vain eikä tarvitse varoa meneekö tagin yli.
Tällainen siitä tuli.
Alustalla on nyt ylimennyttä mustetta. Siihen kun suihkauttaa vähän vettä…
… ja hankaa sitten kiiltäväpintaista paperia siinä päällä…
… saa kivoja taustoja eikähän mennyt nekään musteet hukkaan.
Jos alustalle kuitenkin jää vielä mustetta, se lähtee helposti talouspaperilla pyyhkien.
Alkoholimusteet toimivan kuten yllä, mutta veden sijasta päälle laitetaan sekoitusliuosta, jos ylimenneistä musteista tekee taustoja ja sekoitusliuoksella saa myös alustan pyyhittyä puhtaaksi.
Ja mikä parasta, alustaa voi käyttää aina vaan uudelleen ja uudelleen.
Antistaattinen tyyny
Antistaattinen tyyny kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan leimailijan perusvarustukseen. Kohojauhe on usein sähköistä ja tarttuu leimakuvan lisäksi myös esim. sormenjälkiin kartongilla aiheuttaen epäsiistin embossatun kuvan. Antistaattisella tyynyllä käsitelty kartonki ei vedä kohojauhehippusia sellaisiin kohtiin, joihin niitä ei haluta.
Antistaattisella tyynyllä pyyhitään käytettävä kartonki tai paperi ENNEN leimaamista. Pyyhkimisen jälkeen kartonkia on hyvä käsitellä niin vähän kuin mahdollista ettei sinne onnistu saamaan taas uusia sormenjälkiä.
Antistaattisen käsittelyn jälkeen kuva leimataan halutulla musteella ihan normaaliin tapaan.
Sitten embossataan ihan normaaliin tapaan. Kohojauhetta kuvan päälle, kopistetaan ylimääräiset pois ja kuumennetaan kunnes jauhe sulaa.
Tadaa! Katsokaa, ei yhtään väärään paikkaan eksynyttä kohojauhehippusta.
Itsestään tarttuva kalvo
Pitkästä aikaa vähän ohjeistusta. Itsestään tarttuva kalvo, eli Tack ‘n Peel -kalvo, on yksi sellaisia tuotteita, joita usein pohdin mitä sitä tehtiin ennen kun sitä ei ollut.
Tack ‘n Peel -kalvo on tarkoitettu UM-leimasimille, eli niille pelkille kumiläpysköille. Kalvo kiinnitetään esimerkiksi akryylipalikkaan, jonka avulla UM-leimasimet toimivat kuten polymeerileimasimet. Ne siis tarttuvat nyt akryylipalikkaan ilman mitään kiinnitysaineita eikä mitään ylimääräisiä pehmustevaahtomuoveja tarvita. Tämä kalvo siis on erittäin taloudellinen ja säästää lisäksi tilaa koska joka leimasimeen ei tarvitse kiinnittää paksua vaahtomuovia. Näin se käy:
Tack ‘n Peel -kalvon voi kiinnittää mille vain sileälle pinnalle mutta läpinäkyvä akryylipala on tietysti paras valinta, koska siitä näkyy läpi ja se tekee leimakuvan kohdistamisesta helppoa. Aseta kalvo pöydälle keltainen paperipuoli ylöspäin ja laita valitsemasi akryylipala sen päälle ja piirrä kynällä sen ääriviivat. Kalvo on n. 10 x 16 cm kokoinen ja sen voi käyttää yhteen isoon akryylipalaan tai jakaa useampaan pienempään palaan. Laitoin omani D-kokoiselle palalle, joka on kuin tehty näitä kalvoja varten koska senkin koko on 10 x 16 cm. Kalvo on vähän reilun kokoinen, joten siitä jäi pieni pätkä lyhyeltä sivulta yli.
Leikkaa sitten saksilla piirtämääsi viivaa tai viivoja pitkin.
Irroita kalvosta keltainen suojapaperi.
Liimaa kalvo akryylipalasi päälle. Kun poistat läpinäkyvän suojakalvon kalvon toiselta puolelta, itsestään tarttuva akryylipala on valmiina käyttöön. Säästä läpinäkyvä suojakalvo ja palauta se aina akryylipalan päälle käytön jälkeen säilytyksen ajaksi.
UM-leimasimet tarttuvat nyt akryylipalaan ja olet valmis aloittamaan leimaamisen. Huomaa, että kumileimasimessa ei nyt tarvita muita pehmustevaahtomuoveja.
Eikä leimaamista tarvitse leimasimiin lopettaa. Monenlaisia esineitä voi käyttää leimasimina ja ne tarttuvat akryylipalaasi samoin kuin kumileimasimet. Tässä on leimasimena softiskukka.
Kuminauhalla voisi saada jänniä taustoja. Vain mielikuvituksesi on rajana siinä mitä kaikkea voi käyttää leimasimena.
Käytön jälkeen leimasin kannattaa aina poistaa akryylipalalta säilytyksen ajaksi ja kiinnittää suojakalvo sen päälle. Jos akryylipalaan on tullut mustetta tai muita roskia tai pölyä, sen voi pestä vedellä. Säilytä Tack ‘n Peel -kalvollinen akryylipala poissa suorasta auringonpaisteesta ja kuumuudesta, aivan kuten leimasimetkin.
Älä kiinnitä jo valmiiksi tarttuvia esineitä, kuten polymeerileimasimia, Tack ‘n Peel -kalvolle koska niiden irroittaminen voi olla hankalaa.
Pienet ylimääräiset palat Tack ‘n Peel -kalvoa voi käyttää vaikkapa kiinnittämään UM-leimasimet muovisiin säilytysrasioihin.
Ohjeet kutistemuoville
Kutistemuovi on jännä materiaali, josta voi tehdä pieniä koristeita esim. kortteihin, koruiksi ja avainrenkaiksi. Kutistemuovi on ohut muovikalvo, joka kuumennettaessa kutistuu noin 45 % alkuperäisestä koosta ja samalla paksunee noin 1,5 mm paksuiseksi.
FinnStamper myy Lycky Squirrelin valmistamaa kutistemuovia, joka on taitelijalaatuista. Sitä on saatavana valkoisena, kirkkaana, läpikuultavana ja mustana. Kutistemuovi tulee hiomattomana. Sitä voi käyttää myös hiomattomana sellaisenaan, mutta hiominen auttaa värejä tarttumaan kutistemuovin pintaan. Toisaalta, jotkut musteet “juoksevat” hiotun kutistemuovin ohuissa hiomisnaarmuissa. Ja jos kirkkaan kutistemuovin hioo, siitä tulee läpikuultavan näköistä. Joten, joissakin tilanteissa kannattaa hiominen jättää tekemättä ja mielestäni kirkkaan kutistemuovin kanssa se kannattaa jättää aina tekemättä. Jos haluat läpikuultavan tuloksen, siihen on jo valmiiksi läpikuultavaa kutistemuovia.
Hiominen tehdään hienolla hiekkapaperilla, joka on taitettu esim. puupalikan ympärille, tai voit käyttää tähän tarkoitukseen olevaa hiekkapaparipalikkaa. Aseta kutistemuovi suttupaperinipun tai sanomalehden päälle ja hio kevyesti suorin vedoin…
… ja käännä sitten kutistemuovi 90 astetta ja hio suorin vedoin. Kutistemuovilla on nyt ristikkokuvio. Älä hio pyörivin liikkein.
Leimaa kuvio kutiestemuovin hiotulle puolelle (tai kummalle tahansa puolelle, jos kutistemuovi on hiomaton). Huomioi kuvaa valittaessa, että se pienenee noin 45 % alkuperäisestä koosta kuumennettaessa. Kutistemuoville soveltuvia musteita ovat mm. Fluid Chalk, Crafter’s ja Brilliance.
Kuvan leimaamisen jälkeen sen voi jättää kuivumaan. Tämä saattaa kestää musteesta riippuen jopa tunteja tai päiviä. Monet musteet kuivuvat vasta kutistumisen aikana. Kuvaa värittäessä on siis oltava varovainen, sillä useimmissa tapauksissa muste on vielä silloin märkää. Tässä kuvassa käytin Crafter’s mustetta ja koska en malta odottaa, kuumennan kuumailmapuhaltimella kutistemuovia sen verran, että muste vähän kuivaa mutta muovi ei vielä ala kutistua. Tämä on tehtävä varoen, sillä kutistuminen alkaa yleensä yhtäkkiä ja kuumentaminen on ehdittävä lopettaa ennen kuin mitään kutistumista ehtii tapahtua. Uunissa tätä ei kannata kokeilla.
Kutistemuovikuvan voi värittää puuväreillä, tusseilla, geelikynillä tai leimasinmusteilla.
Huomaa värittäessä, että värit tummuvat kuumennettaessa. Väritä varovasti sillä muste on usein miten vielä märkää tässä vaiheessa.
Leikkaa kuva irti saksilla tai kuviosaksilla. Ole varovainen, sillä muste on yleensä vieläkin tässä vaiheessa märkää. Varo myös, ettei kutistemuovi repeydy. Jos kuviosi tarvitsee reiät, tee ne tässä vaiheessa. Tavalliset paperireijittimet tai eyeletreijittimet käyvät reikien tekemiseen, mutta muista, että myös reijät kutistuvat. Tee niistä siis tarpeeksi isoja.
Nyt se jännin vaihe, kutistaminen. Kutistamisen voi tehdä uunissa mutta paljon jännempää se on kuumailmapuhaltimella.
Kutistaminen kuumailmapuhaltimella:
Aseta kutistettava kutistemuovikuvio kuumuutta kestävälle alustalle. Suttupaperinippu käy hyvin, teflonalusta vielä paremmin. Aloita kuumentaminen. Kutistemuovikuvio saattaa lennellä alustalla, joten siitä voi pitää kiinni vaikka puutikulla. Kuumentamisen aikana kutistemuovi kupristelee ja käpertyy. Ei paniikkia! Se ei ole pilalla. Jatka kuumentamista ja se oikenee samalla kun se kutistuu. Kuumailmapuhaltimen tehosta riippuen tähän menee vain muutamia sekuntteja.
Kutistaminen uunissa:
Älä aseta kutistettavaa kuviota suoraan metallille vaan joko teflonalustan päälle tai pahvinpalalle. Kutista 150 – 175 asteisessa uunissa muutaman minuutin ajan.
Kutistemuovi on muotoiltavissa kun se on kuumaa. Jos se näyttää kupruiselta, aseta vaikka akryylipala sen päälle hetkeksi, jolloin kutistemuovi suoristuu. Voit myös asettaa kutistemuovin jollekin muulle pinnalle, jolla se muotoutuu erimuotoiseksi, kuten puisen pallon päälle, jolloin siitä tulee kupera. Ole varovainen käsitellessäsi kutistemuovia tässä vaiheessa – se on kuumaa ja polttaa sormet!
Tässä on kutistamaton ja kutistettu kuvio. Huomaa miten paljon värit tummuvat.
Kutistemuovia voi leikata myös joillakin leikkureilla. Kuvioleikkureilla toimii sama sääntö kuin kartonkia leikatessa, eli mitä mutkikkaampi leikkurikuvio, sitä ohuempaa leikattavan kartongin on oltava. Esim. tämä retrokukkaleikkuri toimii hyvin kutistemuovin kanssa, mutta daisy ei toimi ollenkaan.
Kutistemuovikuvion voi värittää myös suoraan leimasintyynyllä. Tämä kutistemuovi on läpinäkyvä.
Ja tässä kutistamaton ja kutistettu kuvio.
Kirkas kutistemuovi on nimensä mukaan täysin kirkasta ja läpinäkyvää. Jos tämä olisi hiottu ennen kutistamista, se näyttäysi läpinäkyvältä kutistemuovilta, eli kuten tuossa ylemmässä kuvassa.
Kirkkaan kutistemuovikuvion voi halutessaan käyttää myös toisinpäin, sillä kuvio näkyy läpi.
Kutistemuovikuvion voi myös kutistaa ensin…
…ja värittää sitten. Tähän käy hyvin läpinäkyvä ja kirkas kutistemuovi ja se on hyvä vaihtoehto silloin kun et halua värin tummentuvan kutistettaessa. Tässä väritin perhosen takapuolelta suoraan mustetyynyllä.
Väri näkyy kutistemuovin läpi.
Musta kutistemuovi on kaikkein komeimman näköistä ja näyttää hyvältä helmiäismusteiden kanssa.
Kuten edellä sanoin, kutistemuovi on kuumana muovailtavissa. Siihen voi myös leimata, jolloin syntyy kohokuvioita. Tämä tekniikka on nimeltään intaglio. Heti kuumentamisen jälkeen, paina nopeasti leimasin kuuman kutistemuovin päälle, paina lujasti kymmenisen sekunttia. Jos et halua käyttää mustetta leimasimessa, käytä joko VersaMark- tai kirkasta embossingmustetta. Se auttaa leimasinta irtoamaan kuumasta kutistemuovista. Ja ennen kuin kysyt, leimasimesi ei vahingoitu tästä yhtään!
Tässä on vasemmalla intaglio-kuvio ja oikealla samalla musteella ennen kutistamista leimattu kuvio.
Tässä on sama intaglio-kuvio läpinäkyvässä kutistemuovissa.
Jännän lopputuloksen saat sekoittamalla pienen tipan Glossy Accentsiä ja nestemäistä dye-mustetta.
Maalaa seos siveltimellä intaglio-kuvion päälle ja anna kuivua. Voit myös käyttää useampia värejä ja tehdä monivärisen kuvion. Valo pääsee vielä kuvion läpi ja se näyttää ihan karkilta!
Kutistemuovivinkkejä:
-Kuumennettaessa kutistemuovi kupristelee ja käpertyy. Joskus se saattaa tarttua itseensä kiinni kutistuessaan. Anna kuvion jäähtyä ja vedä tarttuneista kohdista varovasti. Kuulet pienen napsauksen kun ne irtoavat. Voit nyt jatkaa kuumentamista.
-Värittämiseen voi käyttää myös pastelliliituja, liituvärejä ja rub-ons-metallivärejä. Jos olet epävarma jonkun värin soveltuvuudesta, kokeile sitä pieneen palaan ja kutista se. Jos se vielä kuumentamisen jälkeen lähtee koskiessa sormiin, väri ei sovellu kutistemuoville. Jos se ei kutistettaessa kiinnittynyt, se ei kiinnity myöhemminkään vaikka sen antaisi kuivua vuosia.
-Kutistetun kuvion voi päällystää Glossy Accentsillä tai Dimensional Magicillä.
-Oikein isot kuviot on helpompi kutistaa uunissa. Siellä kutistemuovi yleensä käpristelee vähemmän ja tarttuu itseensä kiinni vähemmän. Samaten oikein pienet kuviot, varsinkin jos niitä on paljon, kannatta kutistaa uunissa niin ne saa kaikki kerralla eivätkä ne lentele ympäriinsä.
-Kirkas ja musta kutistemuovi tarttuvat itseensä kiinni mielestäni ennemmän kuin valkoinen ja läpinäkyvä. Voit hangata kuvion reunat talkilla ennen kutistamista. Tämä saattaa estää kuvion tarttumisen itseensä kiinni.
Rollagraph-ohjeet
Rollagraph on hauska “lelu”. Sillä voi leimata vaikka kilometrikaupalla! Tarvitset Rollagraph kädensijan, leimasinpyörän ja joko mustekasetin tai mustetyynyn.
Kädensijan sisällä on pieni piikki.
Mustekasetti asetetaan piikin päälle ja napsautetaan pohjaan. Kasetti on nyt tukevasti paikoillaan.
Leimasinpyörä napsautetaan paikoilleen.
Kasetin kansi poistetaan liu’uttamalla ja kun kasetista painaa kevyesti, se nousee ylöspäin ja koskettaa leimasinpyörää.
Pyöräytä leimasinpyörää muutamia kertoja suttupaperille, jotta muste leviää leimasinpyörän joka puolelle. Ennen kuin lähdet leimaamaan korttia tai muuta parempaa alustaa, harjoittele hetki suttupaperilla, jotta saat oikean tuntuman.
Mustekasetti on jatkuvasti kosketuksissa leimasinpyörään, joten leimaaminen jatkuu saumatta, vaikka kilometrikaupalla 
. Suurienkin alueiden leimaaminen on siis helppoa ja nopeaa.
Olen huomannut, että on helpointa tehdä tämä seisten. Pidä kädensija siinä kädessä missä se tuntuu paremmalta (omani vaihtuu kädestä toiseen riippuen siitä mitä puolta paperista teen – olenkin ei-niin-kovin-vahvasti-vasuri) . Aloita leimaaminen aina paperin reunojen ulkopuolelta ja jatka aina myös reunojen ulkopuolelle. Näin saat kauniin koko paperin peittävän kuvion. Hyvä niksi on leimata paperi vinottain eikä reunojen suuntaisesti. Jos menee vähän vinoon, ei sitä huomaa kun leimaus on vinottain.
Rollagraphia voi käyttää myös ilman mustekasettia ja mustetta voi ottaa suoraan tavallisesta leimasintyynystä. Pyöräytä leimasinpyörää mustetyynyn päällä samoin kuin telan kanssa ja katso, että mustetta on joka puolella.
Koska mustetta ei nyt tule lisää koko ajan, leimasinpyörään on otettava lisää mustetta jokaisen täysinäisen pyöräyksen jälkeen. Yksi pyöräys on 19 cm pitkä, joten se on helposti riittävän pitkä esim. kortteja tehdessä.
Mustetyynynä voi käyttää mitä vain tyynyä. Kolmivärinen, koholeimasintyyny, VersaMark, kaikki toimii.
Tässä on pari aikaisemmin tekemääni korttia Rollagraphilla. Ohjeet tähän korttiin löytyy täältä.
Ja tähän on ohjeet täällä.
Tässä taustalla olevat kengät oli itse asiassa suttupaperina mutta se olikin mielestäni niin kivan näköinen, ettei se suttupaperi joutanut paperinkeräykseen.
Telailuohjeet
Telalla saa näppärästi kivoja taustoja. Moniväriset leimasintyynyt toimivat telan kanssa mainiosti ja niiden puutteessa saman efektin saa myös yksivärisillä tyynyillä.
Telaan otetaan leimasintyynystä mustetta rullaamalla telalla koko ajan eteenpäin, ei siis edestakaisin sahaamalla. Edestakasin sahaamalla vain osaan telaa tulee mustetta ja jos näin tehdään, on telan rulla käännettävä eteenpäin, jotta myös muut kohdat saadaan musteeseen. Tarkista, ettei telalla ole jyrkkiä poikittaisia raitoja ja jos on, ota niihin kohtiin lisää mustetta.
Moniväriseltä mustetyynyltä mustetta rullatessa on hyvä pysyä suunnilleen samassa kohdassa tyynyä koko ajan sillä muuten mustetyyny sotkeentuu.
Kun telalla on tarpeeksi mustetta, rullataan paperille tai kartongille. Kartongin pinta vaikuttaa paljon siihen millainen tulos tulee. Kiiltävä- ja sileäpintaiset kartongit toimivat parhaiten, huokoiset ja röpelöiset huonoiten mutta niitäkin kannattaa kokeilla, sillä tulos voi aina yllättää.
Monivärisellä musteella telattaessa pysytellään suunnilleen linjassa koko ajan, jotta värit eivät sotkeennu. Kun yksi raita on tehty, otetaan lisää väriä telalla (ole tarkkana, että pidät telan samoin päin kun aikaisemmin leimasintyynyllä muuten värit sotkeentuvat sekä telalla että tyynyllä!) ja jos jatkaa samoin päin saadaan raidoitus kuten kuvassa. Jos taas kartonki käännetään ympäri, raidoitus menee toisinpäin, eli keskelle tulee tällä mustetyynyllä keltainen raita ja jatkuu sitten peilikuvana molempiin reunoihin, eli keltaisen molemmilla puolilla raita oranssia ja sitten niiden reunoilla raita vaaleanpunaista.
Jos ei omista moniväristä mustetyynyä, yksivärisillä pärjää myös mainiosti. Tässä käytin kolmea väriä.
Ensin otetaan telalla väriä telan reunaan.
Sitten keskelle. Värinvaihtokohta menee vähän päällekäin.
Ja lopuksi vielä kolmas väri toiseen reunaan. Tässä keskimmäinen väriraita on levein, mutta sen voi tietysti tehdä saman levyiseksi kun muutkin.
Kun tela on kokonaan musteessa, telataan kartonki.
Resist-tekniikka toimii telalla loistavasti. Yläkuvassa on sileäpintaiselle kartongille leimattu kukkia värittömällä koholeimasintyynyllä ja embossattu värittömällä kohojauheella.
Telalla rullataan mustetta kauttaaltaan joka puolelle.
Kun koko kartonki on kauttaaltaan musteessa, talouspaperilla pyyhitään kukkien päältä ylimääräinen muste pois. Kohojauhotetut kohdat hylkivät mustetta eikä se tartu niihin.
Resist-tekniikka toimii myös ilman kohojauhetta. Yläkuvassa on kiiltävälle kartongille leimattu kukkia VersaMarkilla. VersaMark on sitten kuivatettu kuumailmapuhaltimella. Tässä tekniikassa VersaMarkin on oltava kuivaa ennen musteen laittoa. Telalla rullataan dye-mustetta, tässä se on Distress inkin Mustard Seediä.
Ja jälleen talouspaperilla pyyhitään ylimääräiset musteet pois. Muste ei tartu VersaMark-kohtiin.
Telalla voi tehdä myös kivoja kuvioita rullaamalla joko jo musteessa olevaa telaa jonkin kohokuvioisen esineen yli, kuten kuplamuovin, ja sitten telaamalla suoraan kartongille. Tai telan ympärille voi kiinnittää jotain koholla olevaa, kuten kuminauhoja. Irroita tela kahvasta ja kiepauta sitten kuminauhoja sen ympärille.
Ota sitten telaan mustetta suoraan mustetyynyltä.
Sitten vaan telaillaan kartongille, joka voi olla vaikka jo etukäteen yksi- tai moniväriseksi telattu.
Jos telaillessa mustetyyny sotkeentuu muihin väreihin, sen voi pyyhkiä kevyesti talouspaperilla (tai paremminkin töpötellä) kunnes kaikki vieras väri on irronnut.
Kokeile erilaisia yhdistelmiä eri musteilla ja kartongeilla. Kokeile pigment- ja dye-musteita ja erilaisia kartonkeja. Telalla saa myös levitettyä leimasimelle värin tasaisemmin kuin suoraan leimasintyynyllä. Kannattaa kokeilla erityisesti isoille leimasimille ja varsinkin sellaisille, joissa on suuria alueita mustaa tai valokuvaleimasimille.
Telan voi pestä juoksevan veden alla. Telan irroittaminen kahvasta helpottaa pesemistä.
Ohjeet embossaukseen
Minulta usein kysytään, voiko FinnStamperin leimasimia käyttää embossaukseen eli kohojauheen kanssa. Voi. FinnStamperin leimasimilla voi tehdä juuri kaikkea sitä mitä kumileimasimillakin. Se, mikä ratkaiseen sen onnistuuko embossaus, riippuu musteesta. Musteen on oltava tarpeeksi märkää tarpeeksi kauan aikaa, jotta ehtii laittaa kohojauhetta kuvan päälle. Tällaiset musteet ovat yleensä joko erityisiä embossing-musteita kuten Top Boss, VersaMark, tai pigmenttimusteita. Dye-musteet kuivuvat yleensä liian nopeasti.
Yläkuvassa ankka on leimattu VersaMark-musteella.
Leimasinkuvan päälle ripotellaan kohojauhetta. Tässä on käytetty hopeista kohojauhetta. Itse tyhjennän kohojauheen aina leveäsuiseen rasiaan ja lusikoin jauhetta sieltä lusikalla.
Kun koko kuva on peitetty kohojauheella, kopistellaan ylimääräiset jauheet pois. Itse kopistelen ne suoraan leveäsuiseen rasiaan mutta jos käytät jauhetta siinä purkissa jossa se tulee, kopistele ylimääräiset jauheet ensin puhtaalle paperille ja siltä sitten takaisin purkkiin.
Kohojauhe tarttuu kuvan märkään musteeseen. Jos kohojauheen murusia on jäänyt muualle missä sitä pitäisi olla, poista ne varovasti joko askateluveitsen kärjellä tai pienellä vesiväripensselillä.
Nyt kohojauhe pitää kuumentaa. Kuumailmapuhallin on tähän kätevin apuväline. Hiustenkuivain ei käy. Se ei ole tarpeeksi kuuma ja hiustenkuivaimet puhaltavat liikaa jolloin jauhetta löytyy enemmän muualta kuin kuvan päältä.
Kuumailmapuhallin on hyvä lämmittää kun alat embossata. Laita kuumailmapuhallin päälle ja osoita sillä jonnekin ilmaan, missä se ei sulata mitään. Muutamien sekunttien päästä se on lämmennyt tarpeeksi. Kohdista nyt puhallin kohojauhotetulle kuvalle. Pidä kuumailmapuhallin paikoillaan kunnes kohojauhe alkaa sulaa. Yleisin virhe on heilutella kuumailmapuhallinta edestakaisin. Tällöin jauhe sulaa epätasaisesti ja mahdollisesti ylikuumenee joistain paikoista. Pidä siis puhallin paikoillaan kunnes jauhe alkaa yhdessä kohtaa sulaa ja muuttua kiiltäväksi. Siirrä sitten systemaattisesti puhallinta eteenpäin kohtiin jossa jauhe ei ole vielä sulanut. Älä palaa takaisin sellaisiin kohtiin joissa jauhe jo on sulanut.
Voit myös pitää kuumailmapuhaltimen kuvan alapuolella. Näin kohojauhe pääsee harvemmin ylikuumenemaan.
Jauhe on sulanut tarpeeksi kun se on kiiltävää ja tasaista ja appelsiininkuorta muistuttava röpelöinen on muuttunut sileäksi. Jos jauhe ylikuumenee, se litistyy ja ikäänkuin katoaa kortin sisälle. Jauheen on tarkoitus jäädä selvästi koholle.
Jos sinulla ei ole kuumailmapuhallinta, voit käyttää myös vaikka leivänpaahdinta. Pane paahdin päälle (ilman leipää) ja pidä korttia jauhepuoli ylöspäin leipäaukon päällä. Tarvittaessa siirtele sitä niin, että jauhe sulaa joka kohdasta. Voit pitää kortin reunoista kiinni pyykkipojilla, jos sormet meinaa palaa.
Sähköliesi toimii samalla tavalla. Pidä korttia kuuman levyn päällä, kunnes jauhe sulaa.
Silitysrauta toimii myös. Voit suojata silitysraudan pohjan keittiöfoliolla. Pidä rauta pystyssä ja pidä korttia jauhepuoli raudasta poispäin lähellä rautaa kunnes jauhe sulaa. Aseta höyrysilitysrauta niin, ettei höyryä tule.
Jos käytät värillisiä kohojauheita, musteen väri ei yleensä pahemmin (jos ollenkaan) näy sen alta. Tällöin ei myöskään ole pahemmin väliä minkä väristä mustetta käytät. Jos taas käytät väritöntä kohojauhetta, käyttämäsi muste näkyy sieltä läpi, eli saat musteen värisen embossauksen.
Ohjeet kirjainleimasimille
FinnStamperin leimasinsetit ja aakkosleimasimet toimitetaan yhtenä läpyskänä. Leimasimet leikataan erilleen tavallisilla saksilla. Leikkaa läheltä leimasimen reunaa.
Koska leimasimista ja akryylipalasta näkyy läpi, aseta akryylipala joko leikkuualustan viivojen päälle tai piirrä paperille viiva ja lado kirjaimet sitten viivaa apuna käyttäen.
Muista latoa kirjaimet oikealta vasemmalle, peilikuvana. Tekstin pitäisi näkyä oikein, kun käännät akryylipalan toisinpäin, valmiina leimaamaan.
Töpöttele mustetta leimasimille. Voit joko pitää leimasintyynyä pöydällä ja töpötellä leimasinta siihen päälle tai kuten kuvassa, töpötellä leimasintyynyä leimasimelle. Pienelläkin leimasintyynyllä voi värittää isojakin leimasimia kunhan leimasintyynyn tyyny on koholla.
Omahyväisesti leimasin oman nimeni . Koska ladoin kirjaimet viivaa apuna käyttäen, teksti tuli suoraan. Ensimmäinen leimaus kannattaa aina tehdä suttupaperille, jotta voit tarkistaa, että kirjaimet ovat oikeissa paikoissa ja ettei ole kirjoitusvirheitä.
Helpointa on latoa kirjaimet sikinsokin. Tästä muuten näkyy kuinka osa kirjaimista on värjääntynyt. Olen ilmeisesti käyttänyt jotain järeämpää mustetta. Voin kuitenkin käyttää värjääntyneitäkin leimasimia normaalista, vaikka valkoisen musteen kanssa tuhrimatta sitä.
Toinen näppärä keino on latoa kirjaimet paperille piirretyn viivan päälle oikein päin, eli niin päin, että voit lukea tekstin.
Paina sitten varovasti akryylipala siihen päälle, paina lujasti.
Ja näin kirjaimet ovat akryylipalalla juuri siten kun ne olit paperille latonut. Nyt olet valmis ottamaan mustetta ja leimaamaan.
Voit myös latoa kirjaimet muun kuin suorien viivojen päälle. Tässä on kaareva viiva apuna.
Joskus haluat ehkä leimata sanan, jossa on useampi samaa kirjainta mutta sinulla on vain yksi jokaista. Voit yksinkertaisesti vain jättää puuttuvalle kirjaimelle kolosen ja leimata sen jälkeenpäin. Jos haluat, että kirjaimilla on tarkkaan ladotut paikat ja samanlaiset välit, tässä on hyvä konsti: Valitse kirjaimista sellainen jota et tarvitse haluamassasi sanassa ja joka on saman levyinen kuin tarvitsemasi puuttuva kirjain. Yllä halusin leimata sanan ‘onnea’ ja katsoin, että ‘H’ on suunnilleen saman levyinen kuin ‘N’. Ladon siis akryylipalikalle H:n toisen N:n paikalle.
Kun sana on valmis, poistan H-kirjaimen ja leimaan sanan. Sinne jäi nyt yhdelle N-kirjaimelle sopiva kolo.
Lopuksi leimataan se puuttuva N-kirjain sen omaan koloon.
Kirjainleimasimet on helppo pestä niiden vielä ollessa kiinni akryylipalassa. Muista laittaa tulppa lavuaariin, ettei pienet kirjaimet katoa viemäriin (arvatkaa kuinka monesta aakkossetistäni puuttuu yksi kirjain. Monesta.).
Leimausohjeet
FinnStamperin leimasimet (FS-alkuiset) on valmistettu polymeerista. Ne ovat läpinäkyviä ja ne toimitetaan sulkijapusseissa.
Ne ovat taipuisia läpysköjä ja ne tulevat ilman alustaa. Kumileimasimien vastaavaa versiota kutsutaan UM-leimasimeksi, eli unmounted.
Leimasin tarvitsee vielä alustan, jotta sillä voi aloittaa leimaamisen. Alustaksi käy mikä vain sileä pinta mutta parhaiten tähän soveltuu läpinäkyvät akryylipalat. Näin leimasimesta näkyy edelleen läpi ja kohdistaminen juuri oikealle kohdalle käy helposti. Polymeerileimasin on tahmea ja se tarttuu sileille pinnoille, kuten akryylipalalle, ilman liimaa tai teippiä. Akryylipalan täytyy olla isompi kuin leimasin mutta niitä ei välttämättä tarvita kuin yksi. Kun olet leimaillut yhdellä leimasimella, se irroitetaan akryylipalasta ja laitetaan toinen tilalle.
Nyt kun leimasin on akryylipalalla, olet valmis aloittamaan leimaamisen. Voit käyttää samoja musteita mitä käytät kumileimasimienkin kanssa. Jotkut musteet värjäävät polymeerileimasimet, mutta kunhan irtonainen muste pestään pois, voi leimasinta edelleen huoletta käyttää ja siitä näkyy edelleen läpi. Liuotinpohjaiset musteet, kuten Stazon, värjää polymeerileimasimen ja saattaa haurastuttaa sen. Siksi liuotinpohjaisten musteiden usein toistuvaa käyttöä tulisi välttää.
Töpöttele väriä mustetyynystä leimasimeen. Katso, että väriä on joka paikassa leimasimessa. Leimasintyynyt, jotka ovat koholla, käyvät kaiken kokoisten leimasimien kanssa.
Paina leimasin paperille. Läpinäkyvyytensä ansiosta saat kohdistettua kuvan juuri oikealle kohdalle. Paina tukevasti, odota hetki, ja nosta leimasin suoraan ylös. Leimasinalustaksi käy vaikkapa leikkuualusta. Lisäpehmustetta saa esimerkiksi vanhasta hiirimatosta. Varsinkin isot leimasimet saattavat vaatia lisäpehmustetta kauttaaltaan hyvän leimasintuloksen saavuttamiseksi.
Leimasinkuvasi on nyt valmis. Jos leimaat toisen kuvan, ota lisää mustetta mustetyynystä.
Kun olet lopettanut leimaamisen yhdellä leimasimella, se irroitetaan akryylipalasta.
Leimasimen voi pestä vedellä ja tarvittaessa miedolla saippualiuoksella. Voit myös käyttää leimasimen puhdistusnesteitä mutta vältä liuotinpohjaisia tuotteita.
Voit tarvittaessa käyttää vanhaa pehmeää hammasharjaa. Jätä leimasin kuivumaan ja näin se on valmiina seuraavaa käyttöä varten.
Ajan myötä leimasin menettää tahmeutensa koska se kerää pölyä ja rasvaa itseensä. Pesemällä leimasimen taustan vedellä ja miedolla saippualiuoksella palauttaa tahmeuden entiselleen.
Säilytä polymeerileimasimet, kuten myös kumileimasimet, auringolta suojatussa paikassa. Säilyttäminen auringonvalossa saa leimasimet muuttumaan kellertäviksi. Se ei vaikuta niiden leimattavuuteen, mutta suosittelen, että säilytät leimasimia poissa auringosta. Omat leimasimeni säilytän pahvisessa rasiassa. Ne ovat siellä sikinsokin enkä koskaan löydä oikeaa leimasinta nopeasti. Paremmin organisoidut askartelijat säilyttävät leimasimet esimerkiksi paperilla, jonka laitetaan muovitaskuun ja säilytetään kansiossa. CD-kotelo ja muovinen videokotelo ovat myös käteviä säilytyspaikkoja. Läpinäkyvä CD-kotelo on kuitenkin vielä hyvä säilyttää vaikka laatikossa tai kaapissa pois auringonpaisteesta.
