Tällainen vihkosidonta sopii hyvin pienille ja pienehköille kirjoille, sellaisille joiden korkeus on n. 15 cm maksimissaan.

Käytin sivuihin vanhoja kirjekuoria – sellaisia missä on sininen sisus. Leikkasin sivut 7,5 cm x 15,0 cm kokoisiksi. Sivuja on 25.

Sivut taitetaan puoliksi yksi kerrallaan ja taittokohta on hyvä painaa kunnolla taittoluulla, tai vaikka lusikalla.

Taitetut sivut on sitten niputettu sisäkkäin viideksi viiden sivun nipuksi. Paljon tätä paksumpia ei kannata tehdä. Paksummissa nipuissa sisimpänä olevat arkit tulevat ulos muita arkkeja enemmän ja ne pitää tasoittaa saman pituisiksi. Tässä kirjassa kaikki viisi nippua ovat erilaiset.

Kanneksi käytin tukevahkoa sinistä kartonkia. Kartonki on leikattu kauttaaltaan 3 mm leveämmäksi kuin sivut, plus selkämys on 3 cm leveä. Kansikartonki on siis 8,1 cm x 18,6 cm. Selkämys on nuutattu ensin 7,8 cm päähän reunasta, ja toinen 3 cm ensimmäisestä nuuttauksesta. Jos kannet haluaa koristella esim. leimaamalla, nyt on hyvä väli tehdä se.

Seuraavaksi tehdään erilliselle paperille rei’itysmalli. Paperista on leikattu selkämyksen kokoinen pala, eli siis 8,1 cm x 3,0 cm. Koska ommeltavia vihkoja on 5, myös reikiä on tehtävä viiteen riviin, ja joka vihkoon tulee 3 reikää. Paperiin on siis piirretty 0,5 cm välein viivat ja sitten toisinpäin viivat kolmeen kohtaan; yksi keskelle ja yhdet reiät molemmin puolin. Tässä ne on 2,2 cm keskiviivasta.

Samalla on tehty myös vihoille rei’itysmalli toisesta paperista. Tämä on vihkojen levyinen, eli siis 7,5 cm. Sen pituudella ei ole väliä, mutta se on hyvä taittaa puoliksi. Siihen tehdään merkit, jotka vastaavat selkämyksen mallin merkkejä, eli siis yksi keskelle ja toiset 2,2 cm päähän. Vertaa, että sekä vihkon leveys, että reiät osuu kohdakkain.

Selkämyksen rei’itysmalli asetetaan sitten tarkasti selkämyksen päälle ja viivojen risteyskohdat reijitetään naskalilla, neulalla tai jollakin muulla lävistimellä. Selkämyksestä tulee siistimpi, jos reiät tehdään päälipuolelta eikä takapuolelta.

Valmis rei’itys näyttää tältä. Reikiä on siis viidessä rivissä ja joka rivissä kolme reikää. Kannet on myös nyt taitettu nuuttauksien mukaan.

Viiden sivun vihot rei’itetään esim. puhelinluettelon päällä. Rei’itysmalli laitetaan vihon keskelle, tasataan reunat tarkasti, ja tehdään reiät mallien mukaan. Toista kaikille viidelle viholle.

Kirjansidontalangan puuttuessa voit käyttää mitä vain ohutta pellavalankaa (kalalankaa) ja jos lanka ei ole valmiiksi vahattu, sen on hyvä vahata joko mehiläisvahalla, tai vaikka parafiinillä kynttilästä. Vahattu lanka luistaa rei’issä hyvin eikä riko niitä helposti.

Neulaksi käy kanavaneula (tylppäkärkinen neula). Lankaa leikataan kaksi kertaa tarvittava vihon korkeus, plus vähän ylimääräistä. Ensimmäinen vihko asetaan kannen ensimmäisen reikärivin kohdalle ja neula viedään vihon sisältä keskimmäisestä reiästä ulos ja sitten selkäpuolelta ensimmäisestä reiästä sisään (tai jos oikeakäteseltä onnistuu paremmin peilikuvana, niin sitten niinpäin). Jätä lyhyt häntä.

Sitten neula viedään viimeisen reiän läpi ulos.

Ja lopuksi keskimmäisen reiän läpi takaisin sisäpuolelle. Varmista, että sisään tuleva lanka on eri puolella vihon keskellä kulkevaa lankaa kuin aloituspää langasta.

Varmista, että selkäpuolella olevat langat on tiukassa ja solmi sitten langanpäät niin, että keskellä kulkeva lanka jää sinne solmun väliin.

Langanpäät leikataan noin 1 cm pituisiksi. Ompele sitten vastaavasti kaikki muut neljä vihkoa kiinni selkämykseen.

Valmista. Laitoin kansiin koristeeksi vähän sinistä kuvioteippiä.

Tässä on toinen kirja, joka on tosi pieni. Se on tehty toisen kirjan ylijäämäsilpuista. Kansi on vanhasta joulukortista. Sidonta on täsmälleen sama kuin ylläolevassakin kirjassa. Sivut ovat paksumpia ja niitä on vain kaksi yhdessä vihossa.

Tässä toinen ylipäämäsilpuista tehty kirja. Kannet on peitetty kokonaan punaisella, vihreällä ja sinisellä washi-teipillä, ja sen päällä on vielä toinen teippi. Ompelu on tässä vähän erilainen. Siinä reunimmaisen piston jälkeen on vielä lanka viety kannen reunan yli ja uudelleen saman reiän läpi. Muuten se on ihan sama kuin ylläolevassakin kirjassa.

Tässä kirjassa kannet on leimattu VersaFinen Onyx Black -musteella ja pitsiliinoilla. Tässä on käytetty viittä reikää. Se on myös ihan helppo ja se menee näin: Kuvittele, että reiät on numeroitu alhaalta alkaen, niin että alimmainen reikä on 1, sitten 2 jne, ja ylin reikä on 5.

-Ensin neula sisäpuolelta ulos keskimmäisestä reiästä 3.
-Neula ulkoa sisään reiästä 2.
-Neula ulos reiästä 1 ja sisään reiästä 2.
-Neula sitten ulos reiästä 4 ja sisään taas reiästä 5.
-Neula sitten vielä ulos reiästä 4 ja sisään keskeltä reiästä 3. Muista, että lanka tulee keskellä juoksevan langan toiselta puolelta kuin missä aloitushäntä on.

Katselen aina pakkauksia “sillä silmällä” jospa niistä voisi tehdä jotain kivaa. Tässä kirjassa on ihan uudet sivut, mutta yhtä hyvin sivutkin voisi olla vaikka vanhasta kartasta tai vanhoista kirjekuorista. Kovin kummoisia kirjansitojantaitojakaan tämä ei vaadi – pelkällä vihkosidonnalla pääsee jo pitkälle ja sitä on ihan helppo vähän muunnellakin. Joten, tee kirja tai tee teekirja!

Tässä kortissa luonnonvalkoiselle paperille on leimattu kaikki neljä erikokoista pitsiliinaa Brilliancen Pearlescent Olive, Rust, Chocolate ja Crimson Copper -musteilla. Paperi on sitten kiinnitetty purppuran väriselle korttipohjalle. Onnittelut on leimattu Pearlescent Chocolate -musteella samalle luonnonvalkoiselle paperille ja se on leikattu sitten ääriviivoja myöten irti ja kiinnitetty korttipohjan keskelle kohotarroilla.

Korttipohjan kartongista on leikattu korttipohjan levyinen suikale, johon on leimattu paljon onnea VersaFinen Onyx Black -musteella. Suikale on kiinnitetty mustalle paperille ja sitten korttipohjalle. Sen toiseen reunaan on kiinnitetty kaksi mustaa haaraniittiä.