Ohjeet – kutistemuovi no. 2

05.12.2013 at 17:43 (Kutistemuovi, Ohjeet, Ohjeet - kutistemuovi no. 2) (, )

Ajattelin, että kutistemuoveja vertaileva ohjesivu olisi paikallaan. Varsinkin kirkas ja läpikuultava aiheuttaa jatkuvasti hämmennystä. Toivottavasti tämä selkeyttää asiaa.

Kaikki kutistemuovit ovat vertailua helpottamiseksi leikattu samalla kuvioleikkurilla ja ne on leimattu samalla leimasimella ja samalla musteella, Brilliancen Starlite Black. Kaikki on kutistettu kuumailmapuhaltimella.

Tässä on ensin värilliset kutistemuovit. Keltainen, oranssi, punainen, vihreä ja sininen. Huomaa kuinka alla oleva nuottipaperi näkyy kutistemuovien läpi ennen kutistamista.

Keltainen, oranssi ja punainen ennen ja jälkeen kutistamisen. Huomaa miten paljon kutistemuovien väri tummuu kutistettaessa ja miten paljon ne kutistuvat. Huomaa myös, että nämä värilliset eivät kutistu aivan tasaisesti, sillä pyöreästä tulikin kutistamisen jälkeen soikio. Kutistetuista kuvioista näkyy edelleen jokin verran läpi.

Tässä on vihreä ja sininen ennen ja jälkeen kutistamisen.

Tässä on keltainen leimattuna pallotaustalla sekä Brilliancen Starlite Black -musteella, ennen ja jälkeen kutistamisen. Huomaa miten paljon muste tummuu kutistuessaan ja koska kuvio ei kutistu tasaisesti, pallokuviosta tulee soikiokuvio. Värillisissä kutistemuoveissa on toinen puoli kiiltävä ja toinen matta. Nämä on leimattu mattapuolelle.

Tässä kaikki viisi väriä kutistamisen jälkeen. Vihreä, poikkeuksena kaikista muista, on leimattu kiiltävälle puolelle, muut mattapuolelle. Kuvassa leimaamattomat kuviot ovat kiiltävä puoli ylöspäin, samoin leimatut. Leimakuvat on siis kaikissa paitsi vihreässä alapuollella ja leimakuviot näkyvät kuvioiden läpi.

Tässä samat kuviot, mutta leimatut kuviot on käännetty toisinpäin. Mattapinta on nyt siis ylöspäin ja tämä on se puoli, jolle leimattiin. Paitsi siis vihreä, jonka leimattu puoli on nyt alaspäin ja leimakuvio, kiiltävällä puolella, näkyy siis kuvion läpi.

Sitten siirrytään Lucky Squirrellin kutistemuoveihin. Vasemmalta ylhäältä alkaen valkoinen, läpikuultava, kirkas ja musta. Huomaa tässä miten läpikuultavasta näkyy läpi ennen kutistamista.

Tässä on valkoinen ja sen alapuolella läpikuultava ennen ja jälkeen kutistamisen. Huomaa miten vähän läpikuultavasti näkyy kutistamisen jälkeen läpi. Se ei kuitenkaan ole valkoisen kanssa samanlaista vaan väri on ihan selkeästi erilainen. Huomaa myös miten tasaisesti tämä taiteilijalaatuinen kutistemuovi kutistuu – kuviot ovat kutistamisen jälkeenkin pyöreitä.

Kirkas ja sen alla musta ennen ja jälkeen kutistamisen. Kirkas on siis myöskin kutistamisen jälkeen täysin kirkasta.

Lucky Squirrel -kutistemuovi on molemmilta puolilta kiiltävää. Sen voi halutessaan hioa. Nämä ovat kaikki hiomattomia. Alapuolella on valkoinen, läpikuultava, kirkas ja musta. Vasemmalla on leimaamaton ja oikealla leimattu, kutistettu kuvio. Leimattu puoli on ylöspäin.

Ja vielä havainnollistamiseksi tässä on samat kuviot mutta leimattu puoli on nyt alaspäin. Valkoinen ja musta on täysin läpinäkymättömiä. Läpikuultava kuultaa läpi vähän ja kirkas on täysin kirkas ja kuvio näkyy sen läpi täydellisesti.

Tässä vielä kaikki kuviot. Ne olivat siis kaikki samankokoisia ennen kutistamista.

Värillinen (keltainen, oranssi, punainen, vihreä ja sininen) kutistemuovi ei ole taiteilijalaatuista ja se näköjään kutistuu vähän epätasaisesti. Se kuitenkin kutistuu oikein näkisti eikä näistä yksikään tarttunut kiinni itseensä ja vaan kuviot oikaistuivat kutistuessaan hyvin.

Lucky Squirrel -kutistemuovi on taiteilijalaatuista. Se pitää aika hyvin muotonsa kutistettaessa. Joskus se kuitenkin tarttuu itseensa kiinni ja vaikka sen saakin useinmiten irti, on se vähän ärsyttävää. Antistaattinen tyyny auttaa tähän. Sipaise sillä kutistettavan kuvion reunat ennen kutistamista. Se estää kuvion reunojen tarttumasta kiinni. Voit vaihtoehtoisesti kokeilla myös perunajauhoja tai talkkia. Sormenpäällä sipaisu varmaan auttaa (en ole tätä itse kokeillut). Jauhoa ei tarvitse jäädä reunoille edes niin, että sitä mitenkään huomaisi. Tämä siis kuumailmapuhaltimella kutistettaessa.

Mainokset

kestolinkki 2 kommenttia

Ohjeet – muovailtava vaahtomuovileimasin

15.09.2013 at 13:22 (Ohjeet, Ohjeet - muovailtava vaahtomuovileimasin) (, , , )

Muovailtava vaahtomuovileimasin on jännä, uusittavissa oleva ja näppärä leimasin. Se kuumennetaan ja painetaan sitten johonkin epätasaiseen, jolloin kuvio muovautuu leimasimeen. Sen voi säilyttää sellaisena tai kuumentaa uudelleen ja painaa se johonkin uuteen kohteeseen ja taas on uusi leimasin käytettävissä.

Vaahtomuovileimasimia

Vaahtomuovipalikka kuumennetaan kuumailmapuhaltimella noin 30 sekuntia puhallinta liikutellen, jottei vaahtomuovipalikka ylikuumene mistään kohdasta.

Kun vaahtomuovipalikka on kuuma, se painetaan nopeasti johonkin epätasaiseen ja pidetään paikoillaan noin 15-20 sekuntia. Painamisessa voi käyttää apuna vaikka akryylipalikkaa tai kirjaa, jotta paine kohdistuu vaahtomuovipalikkaan tasaisesti, mutta yleensä pelkästään kämmenellä painaminenkin onnistuu.

Nyt vaahtomuovipalikkaleimasin on valmis käytettäväksi. Sitä voi käyttää minkä tahansa vesiliukoisten musteiden ja maalien kanssa. Jos juuri painettu kuvio ei miellytä tai sille ei ole enää käyttöä, sen voi kuumentaa uudelleen, jolloin kuvio häviää ja uuden voi painaa tilalle. Vaahtomuovipalikat ovat myös sen verran paksuja, että niihin voi painaa kuvion molemmille puolille.

Vain mielikuvitus on rajana siinä, mistä voi tehdä leimasimia. Yläpuolella on käytetty narua.

Tässä joitain muitakin esimerkkejä. Nämä on kaikki leimattu Distress Ink -musteilla ja muste on levitetty telalla.

Muovisia ötökkäkoristeita.

Kuplamuovi.

Tässä sama kuplamuovileimasin uudelleen. Tällä kertaa telan sijasta mustetta on otettu suoraan mustetyynystä ja leimatessa on painettu leimasinta vähemmän. Kuva on ihan erilainen.

Pitsiä.

Tulitikkuja.

Välilevyjä.

Ja tässä taas samat välilevyt. Muste on suoraan mustetyynystä eikä telasta ja leimasinta on painettu kevyemmin. Nuo viivat välilevyjen välissä on muuten ribbitabletista, jonka päällä tuo välilevyleimasin on tehty. Ajattelin, ettei se haittaa mitä siinä alla on, mutta niin vain se ribbikuvio tuli mukaan, mikä olikin ihan kiva.

Palloketjuja.

Aaltopahvi.

Pitkäjyväinen riisi. Riisi on ihan vaan kylmänrauhallisesti levitetty paljaan pöydän päälle. Pastaa tai makarooniakin olisin kokeillut, muttei niitä ollutkaan kaapissa :O.

Filmipurkin kansia.

Ja tässä taas samat filmipurkin kannet niin, että muste on mustetyynystä ja kuva on leimattu vähän kevyemmin.

Nappeja.

Vetoketjuja.

Punottu kori.

kestolinkki 2 kommenttia

Alkoholimusteiset kynttilät

09.11.2012 at 19:18 (Alkoholi, Ohjeet, Ohjeet - alkoholimustekynttilät, Sekalaiset) (, , )

Miten olisi kynttilöitä jouluksi? Kukapa sitä tavallisia yksivärisiä haluaisi? Miten olisi törkeän räiskyvät alkoholimustekynttilät?

Tarvitaan valkoisia (tai miksen jonkin muunkin värisiä kynttilöitä), tarttumaton alusta, alkoholimusteita ja ehkä vielä musteen levitinkin, mutta se ei ole välttämätön.

Suojaa ensin pöytä tarttumattomalla alustalla. Tämä on aika sotkuista puuhaa. Sivele sitten kynttilän pinta musteen levittimen kanssa. Vaihtoehtoisesti voit kaataa alustalle mustetta ja pyöritellä kynttilä siinä. Tai vaihtoehtoisesti voit jättää tämän vaiheen pois kokonaan.

Lisää mustetta vielä kynttilän reunoille.

Tässä on muutamia, joita tein. Kaikki erivärisiä, tietysti.

Sitten alkaa se kivoin ja samalla sotkuisin vaihe. Kaada haluamiasi alkoholimustetta suoraan kynttilälle ja anna valua. Laita mustetta niin paljon tai niin vähän kun haluat.

Sitten lisää väriä. Edellisen voi antaa ensin kuivua tai jatkaa heti kun se on vielä märkää. Alkoholimuste on arvaamatonta ja koskaan ei tiedä miten se menee. Kokeile antaa värien ensin kuivua ennen seuraavan värin lisäämistä, tai lisää se heti kun edellinen on vielä märkää. Silloin värit sekoittuvat enemmän.

Lisää vaan niin kauan kun itsestä tuntuu, että nyt on tarpeeksi.

Värejä voi laittaa vähän sävy-sävyyn tai kaataa päälle mitä vaan, villisti.

Pullon kärjellä voi yrittää vähän ohjata kynttilän sivua myöten, jotta väri menisi enemmän sinne minne haluaisi. Tosin tämäkään ei aina ihan auta vaan värillä on vähän niinkuin omat suunnitelmat ja se menee sinne minne lystää.

Tällaisia näistä tuli.

Tein muutaman pitkänkin kynttilän.

nKun väriä on tarpeeksi, kynttilät jätetään kuivamaan. Niihin on hyvä olla koskematta jonkun aikaa, ettei niihin tule sormenjälkiä. Sydänlangasta roikottamalla on hyvä tehdä kaikki siirtämiset. Kynttilät voi jättää esim. voipaperin päälle kuivamaan. Niiden pohjakin kastuu tässä hommassa, joten ihan pian niitä ei kannata mihinkään ilman alustaa laittaa – muuten on pöydät aivan musteessa.

Tarttumattomalle alustalle jää mustetta paljon ja se on hyvä käyttää hyväkseen. Siitä saa kivoja taustoja myöhempää käyttöä varten.

Pieni tujaus sekoitusliuosta mustejämien päälle…

… ja sitten kiiltäväpintainen kartonki kiiltävä puoli alaspäin musteen päälle. Sen voi joko vain painaa siihen ja nostaa ylös, tai sitten painaa sen alas ja liikutella ensin ja sitten vasta nostaa ylös. Kuten aina, koskaan ei tiedä mitä tästä oikein tulee.

Ja huom! Jos manikyyri on kovin tärkeä, kannattaa käyttää koko tämän homman aikana hanskoja. Sottasta on ja muste tykkää mennä nimenomaan kynsien alle.

Jos kartongissa ei ole ensimmäisen kerran jälkeen tarpeeksi mustetta, ei muuta kun uudelleen sitten niin monta kertaa, että sitä on tarpeeksi. Sekoitusliuosta lisää tarpeen mukaan.

Näitä voi tehdä niin paljon kun alustalla on mustetta jäljellä, ja viimeiset ripsut pyyhitään pois alustalta talouspaperilla ja sekoitusliuoksella.

kestolinkki 1 kommentti

Ohjeet – sidottu kirja

21.05.2012 at 19:37 (Kierrätys ja tuunaus, Minikirjat, Ohjeet, Ohjeet - sidottu kirja) (, , )

Tässäpä ohjeet miten tehdä pieni ja helppo sidottu kirja. Näitä ohjeita on helppo muunnella erikokoisia ja vähän erilaisia kirjoja varten. Tällainen kirja soveltuu hyvin kaikenlaisten kierrätysmateriaalien käyttöön.

Tällainen vihkosidonta sopii hyvin pienille ja pienehköille kirjoille, sellaisille joiden korkeus on n. 15 cm maksimissaan.

Käytin sivuihin vanhoja kirjekuoria – sellaisia missä on sininen sisus. Leikkasin sivut 7,5 cm x 15,0 cm kokoisiksi. Sivuja on 25.

Sivut taitetaan puoliksi yksi kerrallaan ja taittokohta on hyvä painaa kunnolla taittoluulla, tai vaikka lusikalla.

Taitetut sivut on sitten niputettu sisäkkäin viideksi viiden sivun nipuksi. Paljon tätä paksumpia ei kannata tehdä. Paksummissa nipuissa sisimpänä olevat arkit tulevat ulos muita arkkeja enemmän ja ne pitää tasoittaa saman pituisiksi. Tässä kirjassa kaikki viisi nippua ovat erilaiset.

Kanneksi käytin tukevahkoa sinistä kartonkia. Kartonki on leikattu kauttaaltaan 3 mm leveämmäksi kuin sivut, plus selkämys on 3 cm leveä. Kansikartonki on siis 8,1 cm x 18,6 cm. Selkämys on nuutattu ensin 7,8 cm päähän reunasta, ja toinen 3 cm ensimmäisestä nuuttauksesta. Jos kannet haluaa koristella esim. leimaamalla, nyt on hyvä väli tehdä se.

Seuraavaksi tehdään erilliselle paperille rei’itysmalli. Paperista on leikattu selkämyksen kokoinen pala, eli siis 8,1 cm x 3,0 cm. Koska ommeltavia vihkoja on 5, myös reikiä on tehtävä viiteen riviin, ja joka vihkoon tulee 3 reikää. Paperiin on siis piirretty 0,5 cm välein viivat ja sitten toisinpäin viivat kolmeen kohtaan; yksi keskelle ja yhdet reiät molemmin puolin. Tässä ne on 2,2 cm keskiviivasta.

Samalla on tehty myös vihoille rei’itysmalli toisesta paperista. Tämä on vihkojen levyinen, eli siis 7,5 cm. Sen pituudella ei ole väliä, mutta se on hyvä taittaa puoliksi. Siihen tehdään merkit, jotka vastaavat selkämyksen mallin merkkejä, eli siis yksi keskelle ja toiset 2,2 cm päähän. Vertaa, että sekä vihkon leveys, että reiät osuu kohdakkain.

Selkämyksen rei’itysmalli asetetaan sitten tarkasti selkämyksen päälle ja viivojen risteyskohdat reijitetään naskalilla, neulalla tai jollakin muulla lävistimellä. Selkämyksestä tulee siistimpi, jos reiät tehdään päälipuolelta eikä takapuolelta.

Valmis rei’itys näyttää tältä. Reikiä on siis viidessä rivissä ja joka rivissä kolme reikää. Kannet on myös nyt taitettu nuuttauksien mukaan.

Viiden sivun vihot rei’itetään esim. puhelinluettelon päällä. Rei’itysmalli laitetaan vihon keskelle, tasataan reunat tarkasti, ja tehdään reiät mallien mukaan. Toista kaikille viidelle viholle.

Kirjansidontalangan puuttuessa voit käyttää mitä vain ohutta pellavalankaa (kalalankaa) ja jos lanka ei ole valmiiksi vahattu, sen on hyvä vahata joko mehiläisvahalla, tai vaikka parafiinillä kynttilästä. Vahattu lanka luistaa rei’issä hyvin eikä riko niitä helposti.

Neulaksi käy kanavaneula (tylppäkärkinen neula). Lankaa leikataan kaksi kertaa tarvittava vihon korkeus, plus vähän ylimääräistä. Ensimmäinen vihko asetaan kannen ensimmäisen reikärivin kohdalle ja neula viedään vihon sisältä keskimmäisestä reiästä ulos ja sitten selkäpuolelta ensimmäisestä reiästä sisään (tai jos oikeakäteseltä onnistuu paremmin peilikuvana, niin sitten niinpäin). Jätä lyhyt häntä.

Sitten neula viedään viimeisen reiän läpi ulos.

Ja lopuksi keskimmäisen reiän läpi takaisin sisäpuolelle. Varmista, että sisään tuleva lanka on eri puolella vihon keskellä kulkevaa lankaa kuin aloituspää langasta.

Varmista, että selkäpuolella olevat langat on tiukassa ja solmi sitten langanpäät niin, että keskellä kulkeva lanka jää sinne solmun väliin.

Langanpäät leikataan noin 1 cm pituisiksi. Ompele sitten vastaavasti kaikki muut neljä vihkoa kiinni selkämykseen.

Valmista. Laitoin kansiin koristeeksi vähän sinistä kuvioteippiä.

Tässä on toinen kirja, joka on tosi pieni. Se on tehty toisen kirjan ylijäämäsilpuista. Kansi on vanhasta joulukortista. Sidonta on täsmälleen sama kuin ylläolevassakin kirjassa. Sivut ovat paksumpia ja niitä on vain kaksi yhdessä vihossa.

Tässä toinen ylipäämäsilpuista tehty kirja. Kannet on peitetty kokonaan punaisella, vihreällä ja sinisellä washi-teipillä, ja sen päällä on vielä toinen teippi. Ompelu on tässä vähän erilainen. Siinä reunimmaisen piston jälkeen on vielä lanka viety kannen reunan yli ja uudelleen saman reiän läpi. Muuten se on ihan sama kuin ylläolevassakin kirjassa.

Tässä kirjassa kannet on leimattu VersaFinen Onyx Black -musteella ja pitsiliinoilla. Tässä on käytetty viittä reikää. Se on myös ihan helppo ja se menee näin: Kuvittele, että reiät on numeroitu alhaalta alkaen, niin että alimmainen reikä on 1, sitten 2 jne, ja ylin reikä on 5.

-Ensin neula sisäpuolelta ulos keskimmäisestä reiästä 3.
-Neula ulkoa sisään reiästä 2.
-Neula ulos reiästä 1 ja sisään reiästä 2.
-Neula sitten ulos reiästä 4 ja sisään taas reiästä 5.
-Neula sitten vielä ulos reiästä 4 ja sisään keskeltä reiästä 3. Muista, että lanka tulee keskellä juoksevan langan toiselta puolelta kuin missä aloitushäntä on.

kestolinkki 3 kommenttia

Ohjeet softisleimasimien tekemiseen

18.03.2012 at 21:53 (Leimatut kortit, Ohjeet, Ohjeet - softis) (, , )

Tällä kertaa vähän ohjeita/vihjeitä softiksesta, vaikkei tässä nyt varmaan mitään kovin uutta kenellekään ole.

Softis on varmaan tuttu kaikille askartelijoille. Kaikki ei ehkä kuitenkaan ole käyttänyt sitä leimasimena. Softista voi leikata useilla leikkureilla, kuten Sizzixillä.

Leikatut kuviot voi liimata leimaamisen ajaksi akryylipalaseen liimapuikolla ja ottaa irt ja pestä vedellä käytön jälkeen.

Toinen, vähän pysyvämpi kiinnitysmuoto on liimata softispalat akryylimuoviin. Siis sellaiseen muoviin, mitä on monissa askartelutuotepaketeissa. Olen niitä säästellyt pitkän aikaa kun tiesin, että joskus niille löytyy käyttöä. Glossy Accents käy hyvin liimaksi. Säilytyksenkään kanssa ei tule ongelmia kun nuo muovipalat ei paljon sen enempää vie tilaa kun itse softiskaan ja leimasimet ovat heti käyttövalmiita.

Muovin kanssa leimasimet ovat joustavia, joten niillä voi leimata kaareviinkiin paikkoihin jos tarvetta tulee. Tai voi leimata niin, että pitää leimasinta kaarevana jolloin sillä voi leimata vain osan. Toimii hyvin esim. erilaisten taustojen kanssa.

Softista ei tarvitse leikata vain leikkureilla. Sakset käy myös mainiosti sillä softista on tosi helppo leikata. Jämäpalatkin voi käyttää – kaikki pienetkin palat. Niistä saa kivoja taustaja. Vähän grungea.

Kuviopapereihin saa helposti natsaavat leimasimet tehtyä softiksesta. Jäljennä kuvio leivinpaperille lyijykynällä, kuten leimasimia kaiverrettaessa.

Kun kuvio on siirretty softikselle hankaamalla lyijykynäpuoli softikseen päin, kuvio leikataan irti saksilla ja sen voi halutessaan vielä koristella esim. pallopääpuikolla piirtämällä.

Tein useampia leimasimia näihin Candy Land -papereihin. Osa on piirrelty pallopääpuikolla ja osassa on tehty reikiä. Kaikki on liimattu muovinpaloihin.

Reiät on tehty paperiporalla. Ne reiät voi sitten käyttää hyväksi toisessa leimasimessa. Niitä voi tietty leikellä paperiporalla ihan huvikseenkin esim. softiksen jämäpaloista ja liimailla erilaisiksi kuvioiksi.

Tässä on kortti, joka on tehty näillä softisleimasimilla. Ne on koristeltu mustalla tussilla.

 

kestolinkki 4 kommenttia

Leimasimien kaiverrusohjeet, osa 2

16.03.2012 at 20:47 (Leimasimien kaivertaminen, Ohjeet, Ohjeet - leimasimien kaivertaminen) (, )

Tällä kertaa kerron pyyhekumien kaivertamisesta. Siinä ei sen kummemmin ole eroa muuhun kaivertamiseen mutta mainitsenpa pari juttua.

Mitä hyvänsä pyyhekumeja voi kaivertaa, tosin kaikki eivät toimi ihan yhtä hyvin. Näistä esim. tuo oranssi on hiukan hankala – siinä on kamalan sitkeä ”kuori” päällä. Tosin kyllä siihenkin kaiverrusterä uppoaa. Parhaimmat pyyhekumi kaivertamiseen on valkoiset muoviset.  Mielestäni kaikkea kannattaa kokeilla. Mustat pyyhekumit on vähän haasteellisia kun niissä ei tahdo lyijykynän jälki näkyä, mutta hyvässä valossa se kyllä näkyy just ja just. En tosin ole vielä kokeillut, mutta ehkäpä sen päälle voisi piirtää viivat valkoisella kynällä tai ehkäpä sellaisella liidulla millä piirretään kankaaseen kaavojen viivat. Täytyy kokeilla.

Jotkut pyyhekumit on valmiiksi kivan muotoisia ja muotoa voi hyvin käyttää hyväkseen kaivertamisessa, kuten tuossa pikkusydämessä, johon kaiversin vain uran keskelle. Jos pyyhekumi on isompi kuin kuvaan tarvitaan, voi ylimääräisen leikata pois ja palasista voi kaivertaa pienen pieniä leimasia.

Sitten hommiin. Jälleen kerran tulostin haluamani kuvat paperille. Tällä kertaa kuvat onkin sanoja. Jäljensin niistä yhden leivinpaperille lyijykynällä.

Leivinpaperi sitten asetetaan lyijykynäpuoli alaspäin pyyhekumille ja hangataan esim. kynnellä, taittoluulla tai vaikka mustetyynyn syrjällä. Kuva siirtyy leimasimeen.

Noin. Siinä se nyt on, ja mukavasti peilikuvana. Kaivertaminen voi alkaa. Valitse sopivan kokoinen terä.

Tässä ei kovin kauaa nokka tuhise kun koko kuva on kaiverrettu.

Sitten on testin vuoro. Töp töp töp, töpötellään mustetta.

Vasemmalla on laser printti, oikealla ”koevedos”.

Pienen säätämisen jälkeen, ylimmäinen ”help” on se valmis leimasin. Uskon nyt saavani tarvittaessa apua!

kestolinkki Jätä kommentti

Leimasimien kaiverrusohjeet

08.03.2012 at 17:22 (Leimasimien kaivertaminen, Ohjeet, Ohjeet - leimasimien kaivertaminen) (, )

Tässä ohjeet miten kaiverretaan leimasimia Adigrafin kaiverrusalustasta. Tähän tarvitaan linokaiverrin, kaiverrusalusta, lyijykynä, läpinäkyvää paperia (leivinpaperi käy hyvin), paperia ja mustetyyny. Pyyhekumien kaivertaminen käy juuri samoin.

Voit piirtää kaiverrettavan kuvan joko suoraan kaiverrusalustalle, tai voit tulostaa kuvan paperille ja jäljentää sen sitten esim. leivinpaperille lyijykynällä. Valitsin itse kuvaksi tällaisen helpon auringon. Aluksi varsinkin kovin pienet yksityiskohdat on vaikeita kaivertaa, joten suorat linjat on parempia.

Kun kuva on jäljennetty, laitetaan kuva piirretty puoli kaiverrusalustaan päin. Kaiverrusalustasta käytetään sileää puolta. Kuva hangataan sitten alustaan. Kynnellä toimii hyvin, tai vanhalla luottokortilla, mustetyynyn rasian syrjällä…

Noin, kuva on nyt siirretty kaiverrusalustaan. Jos kaiverrat tekstiä, muista, että teskti on oltava peilikuvana, eli se käy näpsästi kun tuo jäljennetty paperi käännetään ylösalaisin kuitenkin. Jos piirrät kuvan suoraan alustaan, muista että se leimatessa tulee peilikuvaksi. Kaikki mitä halutaan leimattavan, jätetään alustaan, kaikki muu kaiverretaan pois, eli tässä kaikki mustalla oleva jää, kaikki muu pitää kaivertaa pois. Olin laiska enkä viitsinyt värittää kuvaa mustaksi jäljentäessäni sitä, mutta se kyllä helpottaa kaivertamista jos sen viitsii tehdä ja silloin ei niin helposti vahingossa kaiverra väärää välikköä.

Nyt voidaan aloittaa kaivertaminen. Linokaiverrin tulee muovirasiassa, jossa on 5 erilaista terää. Valitse terä sen mukaan millaista kuvaa kaiverrat ja kuinka pientä ja ohutta viivaa tarvitset kaivertaa.

Kaiverra aina itsestäsi ja käsistäsi poispäin. Terät ovat teräviä! Nämä sopivat yhtä hyvin sekä oikea- että vasenkätisille.

Terä on helppo vaihtaa painamalla varren sisässä oleva puutappi sisään, jolloin terä irtoaa.

Uusi terä laitetaan paikoilleen painamalla se holkkiin.

Kaiverrusalusta on suhteellisen ohut, joten mielestäni sillä on helpompi leimata kun se kiinnitetään liimapuikolla akryylipalaan. Kun koko kuva on kaiverrettu se leikataan irti joko saksilla tai veitsellä ja liimataan sitten akryylipalaan. Tässä näkyy kaiverrusalustan toinen puoli ja miten röpelöinen se on. Kaiverra siis aina sille sileälle puolelle.

Sitten vaan mustetta mustetyynystä…

… ja ensimmäinen testileimaus. Tästä näkee nyt mitä on vielä korjailtava. Leimasimeen voi jäädä niin paljon tai niin vähän ylimääräisiä viivoja kun itse haluaa.

Jos on vielä jotain korjailtavaa, irroita leimasin akryylipalasta ja kaiverra pois vielä tarvittavat kohdat. Tässä toinen testileimaus vasemmalla pienten korjailujen jälkeen.

Ja tässä sitten aurinko ATC:ssä.

kestolinkki Jätä kommentti

Puuleimasimet

08.09.2010 at 20:01 (Leimatut kortit, Ohjeet, Ohjeet - puuleimasimet) ()

Intiassa käsinkaiverretut puuleimasimet ovat kauniita ihan sellaisenaankin, koristeena, mutta ne on tarkoitettu kankaanpainantaan. Niillä voi myös leimailla paperille. Parhaiten niiden kanssa käy kangasvärit, mutta akryylimaali ja jotkin leimasinmusteet käyvät myös. Puuleimasimet ovat kaikki käsityönä tehtyjä, joten ne ovat uniikkeja.

Puuleimasimet löytyy täältä.

Tässä ensimmäisiä kokeilujani.

Koska puuleimasin on kokonaan puuta, eikä siinä ole joustavaa vaahtomuoviosaa kuten kumileimasimissa, ne on parasta leimata pehmeän alustan päällä. Silityslauta on hyvä tai kaksinkerroin taitettu pyyheliina. Itse käytin vanhaa hiirimattoa tai softiskin näyttäisi toimivan aika hyvin. Kokeilemalla selviää se paras alusta.

Aloitin kokeilut musteilla ja näyttää siltä, että mitä paksumpaa muste on, sitä paremmin se toimii. Distress Ink, joka on dye-mustetta, ja siten kovin ohutta koostumukseltaan, ei toiminut kovinkaan hyvin. Pigmenttimusteet, jotka ovat aina paksumpaa kuin dye-musteet, toimivat paljon paremmin. Mm. Crafters-muste toimi hyvin, samoin Studio G:n pigmenttimusteet. Huomasin myös, että leimatessa ei kannata hosua vaan leimaaminen kannattaa tehdä ajan kanssa. Ei siis vaan alas ja ylös leimasimella, vaan kun painoin leimasimen paperiin, annoin sen olla siinä hetken, samalla vähän painellen sitä ja myös aavistuksen keinuttelin leimasinta.

Tässä ensimmäisessä kortissa on Marrakech Calming Moon -paperia ja pätkä kimaltavaa nauhaa. Norsut on leimattu vanhasta kirjekuoresta leikatulle paperinpalalle pigmenttimusteella. Alareunaan on vielä liimattu muutama paljetti.

Toisessa kortissa on Marrakech Darjeelings -paperia. Puuleimasimella on leimattu Crafters-musteella vieriviereen kuvia ja ne on koristeltu kultaisella geelikynällä. Lisäksi on liimattu vielä kultaisia paljetteja.

Akryylimaali toimi kokeiluistani parhaiten. Minulla ei ole kangasvärejä, joten en voi niistä sanoa mitään. Claudine Hellmuth -akryylimaalit käyvät tosin kankaallekin ja ovat kuivuttuaan pysyviä. Kortteja varten kankaan pesemisellä ei mitään väliä edes olekaan.

Tässä on vanhan farkkupaidan palaselle leimattu akryylimaalilla. Maalin saa levitettyä hyvin sienenpalasella tai meikkisienellä. Kangaspalanen on kiinnitetty haaraniiteillä Marrakech Darjeelings -paperin päälle.

Tässä viimeisessä kortissa on myöskin akryylimaalilla leimattu kuva kankaalla. Se on kiinnitetty Marrakech Calming Moon -paperin päälle ja sivussa on vielä kaksi haaraniittiä.

Puuleimasimet kannattaa puhdistaa heti käytön jälkeen. Puhdistukseen voi käyttää pientä määrää vettä sekä vanhaa hammasharjaa. Leimasimet on käsitelty öljyllä ja niiden leimauspinnassa on valkoista maalia, jotka molemmat suojaavat leimasinta kosteudelta. Leimasinta ei kuitenkaan kannattaa uittaa vedessä liian kanssa. Nopea pesu vähässä vedessä hammasharjalla on riittävä, ja sitten leimasimen voi jättää kuivumaan vaikka talouspaperin päälle.

Leimasimet kannattaa säilyttää jossain näkyvällä paikalla, hyllynreunalla vaikkapa, sillä ne ovat todella kauniita ja somistavat askarteluhuonetta tai -nurkkausta kivasti!

kestolinkki 1 kommentti

Bind-it-all ohjeet

06.02.2008 at 15:22 (Bind-it-all, Ohjeet, Ohjeet - Bind-it-all) ()

Tässäpä tulee vaihteeksi vähän ohjeistusta. Bind-it-allista tällä kertaa.

Bind-it-all in piskuinen mutta siinä on potkua kuin muulissa. Ennen aloittamista vedetään koneen perässä oleva jalka ulos – se pitää koneen vakaampana. Säilytyksen ajaksi sen voi taas työntää koneen alle.

Koneen sivussa on pieni vipu, josta säädetään sen mukaan millaisia sivuja leikataan.
A. Vapaalla kädellä leikatessa (tai oikeastaan silmämääräisesti leikatessa) käytetään tätä kohtaa. Silloin paperin tai kartongin voi asettaa leikkauskoloseen mihin kohtaan vain.
B. Jatkuva leikkaus. Tätä käytetään kun leikataan yli 7,5 cm levyisiä sivuja. Silloin leikataan ensin koneen leveydeltä kertaalleen, sitten toisella kerralla toiseksi viimeinen leikkausreikä laitetaan koneen vivussa olevaan pieneen nipukkaan, joka mahtuu leikkausreikään ja takaa sen, että muut leikkauskerrat tuottavat reikiä samanlaisin välein koko ajan.
C. Kannet. Tätä asetusta käytetään kun leikataan reiät kanteen, joka on leveämpi kuin sisäsivut.
D. Sisäsivut. Tätä asetusta käytetään kun sisäsivut on leikattu kansia kapeammiksi.

Teen tässä pikkuista kirjaa, joka on sen verran kapea, ettei ole väliä minkä asetuksen koneen sivusta laittaa. Sivut kun eivät yletä sinne reunaan asti kuitenkaan. Asetin nipun sivuja silmämääräisesti keskelle konetta ja sitten vain painetaan hantaakista ja leikataan reiät.

Näin. Tämä toistetaan niin monta kertaa että kaikki sivut on reijitetty.

Kannet tähän pikkukirjaan päällystin paksusta pahvista. Kannet on vähän leveämmät kuin sisäsivut mutta kansikin on vielä niin kapea, että se mahtuu koneeseen ihan vain silmäpelillä. Koneessa on keskikohta merkattu, joten sitä voi käyttää apuna. Kone leikkaa paksun pahvinkin helposti.

Kierteitä tarvitaan niin monta ”koukkua” kun on reikiä kirjassa. Tässä siis 6. Kierteet leikattaan metallilankaleikkureilla sopivan mittaiseksi.

Sitten sivut ja kannet laitetaan kierteeseen. Ne on hyvä laittaa seuraavassa järjestyksessä: Ensin takakansi, sitten etukansi (kansien oikeat puolet on vastakkain) ja lopuksi sivut. Tässä järjestyksessä kierteiden saumakohta jää takakannen sisäpuolelle.

Seuraavaksi valitaan kierteiden laittamista varten sopivan kokoinen ”kierreavain”. Tämä tulee koneen mukana. Nipusta valitaan oikea koko, tässä käytin puolen tuuman kierrettä. Kierteiden paksuudet on selvästi merkattu ”avaimiin” mutta jos joskus sattuu kierteiden pätkiä pyörimään nurkissa, etkä tiedä minkä paksuisia ne on, ne voi asettaa ”avaimessa”  olevan kuvan päälle ja etsiä siten oikean koon.

”Kierreavain” asetaan nyt kierteiden sulkemisvälikköön koneessa ja pyöritetään sen reunassa olevasta ruuvista, kunnes välikkö on napakka avaimen ollessa sen välissä.

Kun kierteidensulkemisvälikkö on asetettu oikean levyiseksi, kirja asetetaan välikköön kierteet edellä.

Kirjasta pidetään toisella kädellä kiinni ja painetaan koneen hantakista kunnes kierteet sulkeutuvat. Sormet kannattaa pitää väliköstä pois, ettei ne liiskaannu.

Tadaa!

Ja tällainen pikku-söpöläinen siitä tuli.

Tässä näkyy vielä (just ja just) miten kierteiden saumakohta jää takakannen sisäpuolelle.

Aika ajoin on hyvä muistaa tyhjentää koneen sivussa oleva roskis.

kestolinkki 6 kommenttia

Tarttumaton alusta

01.02.2008 at 20:18 (Ohjeet, Ohjeet - tarttumaton alusta) ()

Tarttumaton alusta on loistava kun työstetään jotain kuumaa, kuten kuumaliimaa, kutistemuovia tai embossataan. Siihen ei tartu työstettävät jutut kiinni. Alustan alle kuitenkin kannattaa laittaa vielä vaikka vanha lehti suojaamaan pöytää, ettei se kärähdä. Alusta itse kestää n. 260 astetta kuumuutta.

Alusta on 33 x 50 cm. Sillä voi tehdä myös paljon muutakin.

Se toimii loistavana leimailualustana koska musteet eivät jää siihen kiinni. Pysyy työpöytäkin sitten siistinä. Tässä värjään tagiä Distress ink -musteilla. Voi sukia mustetta ihan ronskisti vain eikä tarvitse varoa meneekö tagin yli.

Tällainen siitä tuli.

Alustalla on nyt ylimennyttä mustetta. Siihen kun suihkauttaa vähän vettä…

… ja hankaa sitten kiiltäväpintaista paperia siinä päällä…

… saa kivoja taustoja eikähän mennyt nekään musteet hukkaan.

Jos alustalle kuitenkin jää vielä mustetta, se lähtee helposti talouspaperilla pyyhkien.

Alkoholimusteet toimivan kuten yllä, mutta veden sijasta päälle laitetaan sekoitusliuosta, jos ylimenneistä musteista tekee taustoja ja sekoitusliuoksella saa myös alustan pyyhittyä puhtaaksi.

Ja mikä parasta, alustaa voi käyttää aina vaan uudelleen ja uudelleen.

kestolinkki 2 kommenttia

Next page »