Musta kirja

12.12.2014 at 15:55 (Art journal, Kierrätys ja tuunaus, Minikirjat) (, , )

Edellinen tekstiiliteippikirja oli tehty todella huonokuntoisesta kirjasta. Tämä toinen teippikirja taas on tehty hyväkuntoisesta kirjasta – sivut on vähän likaisia ja yksi tai kaksi sivun kulmaa on taitettu – muuta vikaa ei ole. Tässä tosin ei ollut pölysuojusta (tai mikä se kannen päälle tuleva paperi nyt sitten onkaan nimeltään) vaan kirjan nimi sun muut tiedot oli painettu suoraan kanteen. Lisäksi vielä kuvana oli vaan iso tytön pää (kirja on nuortenkirja ja kertoo teinitytöstä) – ei siis kovinkaan kiinnostava sellaisenaan. Päätin siksi päällystää kannet mustalla tekstiiliteipillä (eli duct tape). Koska kannet oli niin hyvässä kunnossa, päällystäminen oli helppoa ja lopputulos on mielestäni siisti. Siinä vaiheessa sitten kun vihdoin teen tähän kirjaan jotain, siitä pitää repiä vähän sivuja pois ettei kirjasta tule liian paksu.

kestolinkki Jätä kommentti

Kierrätetty teippikirja

09.12.2014 at 18:03 (Art journal, Kierrätys ja tuunaus, Minikirjat) (, , )

Oli taas ihan pakko tehdä uusi kirja 🙂

Tämä on todella nopeatekoinen kirja. Kannet on leikattu veitsellä irti vanhasta kirjastosta ostetusta poistokirjasta (koko kirja oli ihan kulahtanut ja sivut jo osittain irti muutenkin ja kirjan selkämys oli myöskin ihan rikki). Kansiksi voi toki leikata myös paksua pahvia jos ei satu olla sellaista kirjaa käsillä, jonka voisi pilkkoa paloiksi. Sekä etu- että takakansi on sitten päällystetty kokonaan tekstiiliteipillä (eli ”duct tape”). Teippi on vahvaa ja kiiltävää. Teippi on liimattu niin, että etupuolella teipinpalat on ylipitkiä ja ylimenevät osat on käännetty sisäpuolelle. Kun etupuoli on kokonaan peitetty, sisäpuolelle on liimattu teipit, jotka on leikattu pari milliä kirjan korkeutta lyhyemmiksi. Näin etupuolen teippien päät jää sinne alle ja sisäpuolesta tulee kuitenkin siisti.

Etukanteen on tehty reikiä ja langalla ja neulalla ommeltu kynän kärkiä kiinni koristeeksi. Kiiltävä teippi on kyllä itsessäänkin jo minusta ihan näyttävä tai vaihtoehtoisesti koristeeksi voisi liimata vaikka washi-teippiä.

Kaksi kansipalaa on teipattu yhteen niin, että niiden väliin jää selkämykseksi pieni väli (eli siis niin, että siinä välissä on vain teippiä). Voi tehdä ohuen kirjan jättämällä vain pienen välin tai vähän paksumman kirjan jättämällä isomman välin. Katkaise teippiä vähän pidempi pala mitä kirjan korkeus on (5-6 senttiä ylimääräistä molempiin päihin). Aseta kannet vierekkäin sisäpuolet ylöspäin (eli niin kuin kirja olisi auki). Kiinnitä teippi toisen kannen reunaan, jätä sellainen väli kun haluat ja kiinnitä sitten toinen kansi teipin toiseen reunaan. Ole tarkkana, että kannet on samalla korkeudella. Painele teippi kiinni kansiin kunnolla ja lopuksi taita ylimenevä osa sekä ylhäältä, että alhaalta kansien oikealle puolelle. Leikkaa sitten toinen pala teippiä, sekin vähän pidempi kuin kansien korkeus. Käännä kannet nyt oikeat puolet ylöspäin ja kiinnitä teippi ja taita taas ylimenevät osat sisäpuolelle. Painele sitten teippi hyvin kiinni joka puolelta. Nyt on kannet valmiina ja selkämyksenä on joustava mutta tukeva kaksipuoleinen teippi.

Sivut voi taitella paperista tai kartongista, uudesta tai kierrätetystä, mitä nyt sattuu olemaan tai sen mukaan millaiseen käyttöön kirjan haluaa. Sivut taitetaan puoliksi vihoiksi. Niitä voi olla yksi tai useampia (vähän sen mukaan kuinka paksu kirjan selkämys on). Tässä kirjassa niitä on kolme ja joka vihossa on kolme kartonkisivua (ne on aika paksuja). Vihot kiinnitetään kansiin kumirenkailla. Minulla sattui olla kivat värilliset kumirenkaat mutta mitkä vain käy kunhan ne on hyvän mittaiset, eli ei liian lyhyet eikä liian pitkät. Kumirenkaat pitää sivut paikoillaan ja tarvittaessa sivut on helppo irrottaa siksi aikaa kun niihin piirtää/kirjoittaa/leikkaa ja liimaa.

Tässä kirjasssa on vielä yksi värikäs kumirengas, joka pitää kirjan kiinni. Sivut on sen verran paksut, ettei kannet pysy kiinni muuten.

kestolinkki Jätä kommentti

Toinen teehetki

22.10.2014 at 18:38 (Art journal, Kierrätys ja tuunaus, Minikirjat) (, , )

Ja kuten eilen sanoin, en malta heittää teepaketteja pois. Tässäpä siis lisää pieniä lehtiöitä. Näissä on kannet teepaketista ja ne on teipattu yhteen washi-teipillä. Jätin kansien väliin muutaman millin rakoa ja liimasin teipin ensin kansien sisäpuolelle ja sitten toisen pätkän ulkopuolelle. Taittoluulla sitten nuuttasin teipin kansien reunasta niin, että teipistä tuli selkämys. Sivut on taitettu pitkästä paperisuikaleesta haitariksi ja se on liimattu etu- ja takakanteen multi-mediumilla.

kestolinkki 2 kommenttia

Teehetki

21.10.2014 at 19:32 (Art journal, Kierrätys ja tuunaus, Minikirjat) (, , )

Vaihteeksi tein taas muutamia kirjoja, taikka lehtiöitä nämä taitaa paremminkin olla. Kannet on teepaketeista. Jossain teelaaduissa on niin kivat paketit etten yksinkertaisesti voi heittää niitä pois. Tällä kertaa tein pieniä, nopsia lehtiöitä. Niissä on etukannet teepaketeista, takakannet valkoisesta kartongista ja sivut värillisestä paperista. Sivut ja kannet pysyy yhdessä saranarenkaalla ja reiät on tehty paperiporalla. Toinen mahdollisuus kiinnisitomiseen olisi voinut olla palloketju, mutta laitoin näihin kuitenkin nuo renkaat.

kestolinkki Jätä kommentti

Ristiin rastiin

10.10.2014 at 10:48 (Art journal, Kierrätys ja tuunaus, Minikirjat) (, , , )

Vanhoista kirjoista vaan on niin kiva tehdä kaikkea. Olin ennen jyrkästi sitä mieltä, ettei kirjoja saa tuhota. Nykyään taas revin aivan suvereenisti sivuja niistä irti ja sidon uusia tilalle. Mutta tämähän ei olekaan kirjojen tuhoamista vaan minähän annan niille kokonaan uuden elämän!! Useimmat näistä kirjoista olisi joutunut vaikka minne, unohduksiin, tai tiedä vaikka jätepaperiin jos en olisi ottanut niitä käsittelyyn – ne kun on kirjastojen poistomyynneistä tai kirppiksien ”saa ottaa” -laatikoista. Sitä paitsi, pyrin lukemaan jokaisen kirjan, josta teen jotain muuta. Jos en ehdi lukea sitä ennen kun otan kannet käyttöön, säästän sivut kannettomina ja luen ne sitten joskus, tai jos haluankin käyttää sivuja, pyrin ottamaan ne niistä kirjoista, jotka olen jo lukenut. Useimmat, ellei kaikki, näistä kirjoista on sellaisia, joita tuskin olisin lukenut muussa tapauksessa. Kehitän tässä samalla siis myös omaa lukemistani ja otan jättisuuria harppauksia omalta mukavuusalueeltani poispäin. Tämän kirjan sisukset vielä odottaa lukemista.

Leikkasin sivut pois veitsellä ja tein tilalle kolme nippua kaikenlaisia papereista. Sivut on erikokoisia ja myöskin erivärisiä. Osassa on tekstiäkin vähän, osoitteita kirjekuorista yms.

Kannen sisäpuolelle liimasin kannen väriin natsaavan paperin.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tällaista ristiin sidontaa. Se on suhteellisen helppo vaikka näyttää vähän monimutkaiselta. Tässä on siis 3 vihkoa. Sidonta aloitetaan niin, että ensin mitataan lankaa 10 kertaa kirjan korkeuden verran. Neula viedään keskimmäinen vihkon ylimmäisen reiän läpi sisäpuolelta ja tuodaan ulos selkämyksen ylimmäisestä reiästä keskeltä. Jätä sisäpuolelle noin 10 cm häntä. Ota sitten toinen vihko (eli siis järjestyksessä ensimmäinen kun se ensimmäisenä otettu on kerran keskellä). Vie neula ensimmäisen vihkon toisesta reiästä sisään ja tule takaisin ulos kolmannesta reiästä selkämyksen puolelle.

Nyt neula viedään keskimmäisen vihkon neljännestä reiästä sisään ja sitten viidennestä reiästä ulos. Tällä tavoin jatkeen alaspäin ja kun on päästy viimeisen reiän kohdalle, käännytään takaisin ylös ja jatketaan samalla tavoin taas ristiin ylöspäin. Kun kaikki ristit on valmiina, olet taas keskimmäisen vihkon ylimmässä reiässä. Nyt lisätään vielä se kolmas vihko ja jatketaan taas samoja ristejä ensin alaspäin ja sitten vielä ylös. Oikeastaan helppoa kuin heinänteko 🙂

Ennen Ossi Ojalan Otava-palkinnon saanut nuortenkirja Kahvila Sinuhe – nyt jotain ihan muuta.

kestolinkki 2 kommenttia

Paljastuskirjoja

05.10.2014 at 19:18 (Art journal, Kierrätys ja tuunaus, Minikirjat) (, )

Ajattelin, että näytänpä vaihteeksi mitä kaikkea teen kirjoilla, joita olen tehnyt. Iso osa kirjoista tietty päätyy ”art journaliksi”, eli niihin tulee maaleja, liimaillaan kaiken maailman papereita ja lippuja ja lappuja sekä lisätään ehkä sanontoja, aforismeja tai vaikka laulunsanoja. Osa kirjoista taas päätyy pelkäksi ”journaliksi” eli suomeksi kai päiväkirjaksi (mikä on muuten minusta ihan kauhea sana – siis verrattuna ”journal-sanaan, joka taas on hyvä). En ole tainnut kirjoittaa päiväkirjaa sen koomin kun olin jotain 10-vuotias (paitsi matkapäiväkirjoja), mutta olen nyt huomannut, että se on ihan mainio tapa. Liekö ikä painaa vai mikä, mutta usein on hyvä olla olemassa kirjoitettuna muistiin milloin mitäkin tapahtui, mitä siellä ja siellä tehtiin tai kuka oli paikalla, tai ihan vaan mitkä oli hyviä leffoja ja millainen oli mikäkin lukemani kirja. En koskaan kirjoita mitään syvällisiä itsetutkiskeluja enkä muutenkaan mitään kovin ”heviä” mutta toisaalta en kyllä kirjoita mitään tyyliin ”menin kauppaan, laitoin ruuan, pesin lattiat”. Lähinnä kai päivikirjan sivuille päätyy sellaista mitä saattaa olla mielessä  sillä hetkellä tai jotain hassua/kummallista/ärsyttävää mitä sattui näkemään tai kuulemaan. En myöskään kirjoita päivittäin enkä välttämättä edes viikottain, vaan silloin kun kirjotuttaa tai silloin kun on aikaa. Stressiä tämä ei siis tuota, ei ei.

Olen tehnyt useita erilaisia kirjoja vanhoista korteista, tämän muiden muassa.

Useinmiten näissä kirjoissa kirjoitustila on vasemmalla ja kortin kuva oikealla. Kuva jää usein koskemattomaksi ja teksti saattaa olla ihan vaan pokkana kirjoitettu ilman viivoja tai muuta apua. Kynän värin saatan natsata sivun väriin.

Toisinaan jos kirjoitussivulla on kuvioita joihin voi kirjoittaa, sitten kirjoitan niihin. Se on toisinaan vähän haastavaa mutta toisaalta se on ihan hauskaa ja sivusta tulee ihan kivan näköinen.

Joskus sitten kirjoitan myös kuvasivulla. Tässä kirjassa on iso rengassidonta ja oikealle sivulle on vasurin ihan mahdotonta kirjoittaa. Käänsin siis kirjan tyynenrauhallisesti poikittain ja sitten vasurinkin onnistui kirjoittaa.

Tämä seuraava kirja on ehkä suosikkini tähän mennessä. Siinä oli aluksi ihan vaatimaton määrä sivuja mutta lisäilin niitä koko ajan ja saranarenkaatkin piti vaihtaa isompiin moneen kertaan. Kirjasta tuli loppujen lopuksi ihan mielettömän paksu. Kirjoitin siihen aina sille sivulle kuin huvitti, eli en täyttänyt sitä järjestyksessä. Se oli itse asiassa osa ”kirjoitusrituaalia” kun etsin sellaista sivua jolle sinä päivänä huvitti kirjoittaa.

Joillekin ihan yksivärisille sivuille piirsin ensin viivat ja leimasin jonkin pienen kuvan sinne tänne piristykseksi ennen kirjoittamista.

Joskus taas kortin kuva oli mainio ”sabluuna”, kuten tässä karttakuvassa.

Ympyrään kirjoittaminen on toisinaan vähän haastavaa mutta ei ollenkaan niin haastavaa kun sen lukeminen jälkeenpäin.

Tässä kirjassa oleviin kortteihin peitin niissä olevat painetut tekstit sekä mahdolliset ihmisten kirjoittamat onnittelut usein pienillä silpuilla (enkä siis peittämällä koko sivua paperilla, kuten olen tehnyt monissa myöhemmissä kirjoissa). Sivut oli usein kovinkin sekavan näköisiä mutta niitä oli itse asiassa ihan mukava täyttää. Joskus kirjoitin vain niille pikkusilpuille ja ehkä leimasin kuvia tai liimasin teippejä ja postimerkkejä ja muuta pientä väleihin. Joskus taas kirjoitin pikkusilpuille sekä niiden väliin. Joskus ihan miten päin vain.

Mitä näille ”päiväkirjoille” sitten tapahtuu kun minusta aika jättää? Varmaan joku vähän raapii päätiin ja mietti, että WTF? 🙂

kestolinkki 2 kommenttia

Kirja ilman kummempia suunnitelmia

04.10.2014 at 18:42 (Art journal, Kierrätys ja tuunaus, Minikirjat) (, , )

Tulipa taas tehtyä uusi kirja paperikassista. Tässä on käytetty kassin etu- ja takapuoli (sivut ja pohja meni tähän kirjaan) ja ne on taiteltu näiden ohjeiden mukaan. Tämä on nyt ihan oma keksintö ja asiaan enemmän vihkiytyneet varmaan ajattelevat, että olen ihan mäntti, mutta sidoin kassin etu- ja takakappaleet taitteluiden jälkeen ihan normaalin vihkosidonnan mukaan. Tein 5 reikää ja ompelin siis kaksi nippua mustalla vahatulla virkkauslangalla (jos ei ole mehiläisvahaa, niin kynttiläkin käy). Aloitin niin, että langat jäi ulkopuolelle. Mäntiksi tämän sidonnan tekee se, että koska sivut on taiteltu yhdestä arkista, tekemällä reiät selkämyksen läpi, ne ei mene kaikkien sivujen läpi (jos joskus teet tällaisen, näet sitten mitä tarkoitan). Ajattelin, ettei se mitään haittaa ja uskoisin, että kirja kestää kyllä sen mitä sen pitääkin kestää. Ja kaikkeahan pitää kokeilla ainakin kerran, eikös?

No, sitten kun molemmat vihot on ommeltu ja langanpäät on siis ulkopuolella, solmin ne yhteen, eli ne pitää molemmat vihot yhdessä (siis kirjan keskikohdasta vihot on nyt yhdessä). Sitten otin pätkän (ehkä noin puoli metria, tosin en kyllä yhtään mitannut) vahattua 1mm puuvillanauhaa. Laitoin puuvillanauhan vihon lankojen alta keskeltä ja tein solmun. Sitten aloin tehdä ilman sen kummempaa suunnitelmaa makramesolmuja niin, että vihonompelemislangoista kaksi kulki keskellä mukana. Muutaman solmun välein laitoin puuvillanauhan vihon ompeleiden alta, jotta molemmat vihot pysyy yhdessä. Samaten, muutaman solmun välein solmin mukaan pienen helmen tai metallikoristeen (love-koriste, metallikukka, miniavain, made with love -metalliriipus, created for you -perhonen). Kun pääsin ompeleiden loppuun, tein vielä pätkän matkaa makramesolmuja. Ja sitten tein toisen samanlaisen solmimishässäkän keskikohdasta nyt toiseen suuntaan uudella noin puolen metrin pätkällä.

Mielestäni tästä tuli ihan kiva. Kirja tuntuu pysyvän kasassa hyvin, sivut aukeaa hyvin mutta harmittaa kun ei ollut toista samanlaista kassia niin olisin tehnyt vielä kaksi vihkoa tähän lisää.

kestolinkki Jätä kommentti

Kierrätyskamojen kierrätystä

03.10.2014 at 17:39 (Art journal, Kierrätys ja tuunaus, Minikirjat) (, , )

Jos olet seuraillut tämän blogin kirjoitelmia jo jonkin aikaa, tiedät varmaan, että tykkään tehdä erilaisia kirjoja – varsinkin kierrätysmateriaaleista. Yksi ehkä kivoimmista kierrätysmateriaaleista tähän mennessä on ollut vanhat onnittelu- ja joulukortit. Niitä kun kertyy koko ajan lisää eikä niitä oikein poiskaan haluaisi heittää mutta säilytystilan rajat tulee vastaan. Niinpä olen tehnyt korteista journaleita/muistikirjoja tai miksi niitä nyt sitten haluaakaan kutsua. Olen tehnyt kirjoja korttien näteistä kuvapuolista mutta tämä kirjapa käyttää hyväkseen nyt niitä ei-niin-nättejä taustakappaleita korteista. Niitä nimittäin on nyt kertynyt ja meinasin jo heittää ne menemään…

…mutta päätinkin käyttää nekin hyväkseni. Tämä musta, noin 20cm levyinen neliskanttinen kansio on vanha tuoteluettelo. Kokosin käyttämieni onnittelukorttien taustapuolet ja päällystin ne erilaisilla kuviopaperipalasilla. Jotkut kortit päällystin kokonaan, toiset vain sieltä missä oli tarvetta. Samalla siis kun sain korttien jämät käytettyä, sain myös ison kasan kuviopaperijämiä käytettyä. Kortit on kaikki iloisesti erikokoisia. Lopuksi tein mallin kierremekanismin reikien paikoista ja tein sitten reiät kortteihin paperiporalla.

Kansion kannessa (ja selkämyksessä) on tarroja, jotka peittävät tuoteluettelon firman nimen. Kannessa on myös ikkuna, joten ensimmäiseen sivuun on tehtävä jotain kivaa ikkunasta kurkkaamaan.

kestolinkki Jätä kommentti

Paperikassi ja pahvilaatikko

02.10.2014 at 18:43 (Art journal, Kierrätys ja tuunaus, Minikirjat) (, )

Tässä heti perään toinen paperikassikirja. Tämä on tehty paperikassin sivuista ja pohjasta. Leikkasin kassista etu- ja takapuolen pois (ne päätyvät toiseen kirjaan) ja jäljelle jäi siis pitkä pätkä, joka kiertää koko paperikassin sivusta pohjaan ja toiseen sivuun. Se on taitettu sitten haitariksi. Parhaiten se onnistuu niin, että suikale taitetaan ensin leveyssunntaan puoliksi ja avataan. Sitten molemmat päät taitetaan keskitaitteeseen. Ja sitten päät taitetaan toiseen päähän syntyneiden taitteiden päälle. Pidä kaikki taitokset taitettuina ja käännä koko homma ympäri ja taita vielä päät keskitaitteen päälle. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta on itse asiassa yksinkertaista ja ihan loogistakin. Tästä tulee 8-paneelinen haitarikirja.

Kun haitari oli valmis, leikkasin pahvilaatikosta sitä vähän leveämmän kaistaleen ja viivottimen avulla taitoin pahvikaistaleen kirjankansiksi. Selkämys on noin sentin paksuinen. Haitarin päät on liimattu kansien sisäpuolelle. Takakannen ja sivun väliin tuli vielä paperikassin hantaaki sulkemismekanismiksi. Liimasin sen päälle ensin palasen paparia ja sitten vasta haitarisivun siihen päälle. Ennen etusivun liimaamista ompelin Fimosta tehdyn napin etukanteen. Laitoin pari tulitikkua väliin jotta nappi jäi löysälle, jotta sen väliin mahtuu vielä tuo kassin hantaaki. Kun nappi on kiinnitetty, etusivu on liimattu paikoilleen. Ja se on siinä.

Osa haitarikirjan sivuista on ihan kivoja, osa taas ei niin kivoja kun siellä on niitä pohjan saumoja, mutta niiden päälle pitää vaan liimata jotain, jotta niistäkin tulee kivoja.

kestolinkki 1 kommentti

Vaaleanpunainen paperikassikirja

30.09.2014 at 18:31 (Art journal, Kierrätys ja tuunaus, Minikirjat) (, , )

Olen viime päivinä tehnyt kirjoja kierrätysmatskuista, mm. paperikasseista. Tässä on ensimmäinen tekele. Todella helppo ja nopea. Olen joskus vuonna 1 ja 2 käyttänyt nätin vaaleanpunaisen paperikassin toisen puolen johonkin, ja nyt päätin käyttää toisenkin puolen. Kassi on taiteltu näiden ohjeiden mukaan. Sitten leikataan kartongista vähän taiteltua paperikassia isompi kansi. Paperikassisivut pysyvät näpsästi paikoillaan kuminauhan avulla.

Osa sivuista on ihan nättejä sellaisenaan – vaaleanpunaisia, mutta osa on vähän rumia kun niissä näkyy taitoksia ja muuta, ja niiden kohdalle ainakin pitää vielä liimailla jotain paperia suojaksi. Se mitä muuta tähän kirjaan tulee jää vielä nähtäväksi.

kestolinkki Jätä kommentti

Next page »